Elämää roskalaatikolla

Sateinen ja kylmä päivä Kreetan etelärannalla, aikaa on katsella elämää auton ikkunasta, paraatipaikalla roskalaatikoita vastapäätä. Normi visiitin antavat lukuisia kertoja päivässä kulkukissat, josko sieltä löytyisi syötävää. Yksi näyttäisi olevan kantavana, lisää kulkukissoja kylään. Yksi koirakin tekee kierrostansa. Paikalle tulee mummo, liian isoissa vaatteissa, kylmäkin on. Kerää rannalta sateessa märkiä puita, josko ne olisi ensi viikolla kuivat ja saisi takkaan lämmikettä. Mummokin kurkkii roskalaatikkoon, tökkii sinne yhdellä löytämällään kepillään. En voi olla viemättä muutamaa elintarviketta mummolle, saan palkaksi suuren hampaattoman hymyn kirkkain katsein, kiitoksen käsi sydämellä...

Roska-auto tulee, kuljettaja ja kaksi miestä roikkuu auton perässä sateessa ja viimassa. Samaan autoon tyhjentyy sekaroska- ja kierrätysroskalaatikko.

Kissat jatkavat kulkuaan roskalaatikoiden ja tien väliä, ne ovat nyt tyhjät, viedään muutama koiranraksu heillekin.

Kaikkea tätä seuraan sateisen ikkunan takaa, lämmityksen hurrutellessa ja jääkaappi täynnä ruokaa, koira kuorsaa mukavasti tyynyllänsä, hävettää, että mielessäni jupisin kurjasta kelistä, no enpä jupise enää tänään.