Jäätelöä, Margaret ja Elisabeth Taylor

Pienessä italialaisessa kylässä ollessamme sattui kohdallemme ihastuttavan rouvan valoisa läikähdys menneisyyteen. Koira ja minä kävimme matkaparkin kylässä joka päivä kahvilla, jäätelöllä tai lasillisella viiniä ja tutustuimme tähän selvästi hienostuneeseen englantilaisrouvaan jo ensimmäisenä päivänä. Seuranaan hänelläkin koira ja istahti hän pöytäämme, samalla kun kysyi " Do you mind if we sit here with you?" 

Ainahan meille seura kelpaa! Esittelimme toisemme, kutsuttakoon häntä tässä Margaretiksi. Koira ei ollutkaan hänen, vaan edesmenneen siskonsa, joka päätyi lopulta hänelle Englannista Italiaan, joten hän ei ollut koiran iästäkään ihan varma. Ensimmäisenä päivänä jutustelimme niitä näitä, hän kertoi kuinka päätyi Italiaan ja puhui paljon edesmenneestä työnantajastaan, kuinka he olivat tavanneet ja kertoi muutamasta seikkailustaan maailmalla. Kerrassaan piristävää seuraa Margaret!

Kun suomipappa sudokun opetti (postausta toisaalta 12.7.2021)

 

Matkan varrella oppittua muisto... Tuota leirintäalueen hassua pikkurakennusta tänään katsellessani, palautui mieleeni kolme vuotta sitten samassa paikassa tapatunutta tässä samaisessa leirissä Kreetan saarella.

 

Paikalle pelmahti suureksi ihmetykseksi suomalainen pariskunta asuntoautolla, muita skandinaavejahan ei täällä usein näe. Sydämellinen pariskunta, se kävi nopeasti ilmi. Yhtenä päivänä, ( kutsun häntä aina ja vieläkin mielessäni minun suomi-papaksi), istui pappani tuon pikkutalon kivimuurilla. Minä siitä hänen viereensä ja kysyin mitäs touhuat. Pappa vastasi, että sudokujahan tässä, johon minä, ikinä en ole niistä mitään tajunnut. Pappa sanoi, kuules Olka, tää on ihan helppoa, kun oivaltaa. 

 

Yhdellä lauseella kertoi sudokujen salan ja repäisi vihkostaan sivun irti, osiosta helpot. Illalla niitä täyttelin (ei mennyt ihan sukkelasti), mutta seuraavana päivänä sain palautetuksi opettajalleni kiitettävin arvosanoin :).

 

Siitä alkoi minunkin himo sudokuihin, nykyään menee jo vaikeatkin ja jos joku ihan mahoton sattuu kohdille, lähetän vielä tänä päivänäkin papalleni kuvan whatsappin kautta ja hän ratkoo sen vartissa :P.

 

Ystävyys on heidän kanssa säilynyt ja pidämme usein yhteyttä. Matkat ja muistot <3.

Aamun naurut (postausta toisaalta 20.6.2021)

 

Aamun hauska, paikalle tulee tänne Kreikkaan leirintäalueelle pariskunta auton ja teltan kanssa ja lähestyvät englanninkielellä meitä kysyäkseen löytyisikö pumppua heidän ilmapatjaan. Valitettavasti ei ole huikkaan, mutta ehkä tältä leirinpitäjältä löytyisi. Sanoivat ettei ketään ollut juuri respassa...

 

Okei sanon, ja lähden etsimään paikan "talkkaria" ja lisään, että hän ei kyllä puhu kuin kreikkaa. He seuraavat perässä ja kuuntelevat kun kreikaksi tapailen talkkarille että nämä turistit olisi pumppua vaille ja mimiikalla puhaltelen, jotta tulen ymmärretyksi paremmin. 

 

Siinä vaiheessa nämä turistit ottaa homman haltuun ja hoitavat puhumisen ihan itse, he olikin paikallisia :P. Lisäsivät vielä kohteliaasti, että hienosti puhuin kreikkaa.

.

Miksi tämä pullan kuva? No he toivat tämän juuri leipomosta, ihana ele, pullaltahan tuo näyttää, se selvinnee sitten päiväkahvien kanssa :).

 

Lisätty syyskuussa 2021, pulla se oli (ja siis söin sen silloin heti kahvin kanssa, enkä nyt syyskuussa).

Kohtaamisia osa 324

 

Hei ihanaa täällä Kreikassa sataa ! Ihan vaan että ei täällä aina paista.

 

Se että ne mun talovahtipaikan (te jotka satutte muistamaan tämän meidän ihanuuden joistain aiemmista päivityksistä) tyypit viitsivät ajaa 2.5 tuntia suuntaansa tullakseen meitä morjestamaan ja syötiin hyvä lounas yhdessä ja tietenkin juttua riitti maailman menosta laidasta laitaan.

 

Ja täällä meidän kylän leirissä on ollut mitä erilaisempia asuntoautomatkaajia. Klaus ja hänen vaimonsa Saksasta, Volkkarin westfalia. Todella hienossa maalissa ja niin hyvin pidetyn näköinen pikkuinen aarre! 

 

No miksi se oli niin nätti, johtuu siitä, että he ovat matkanneet sillä 40- vuotta, oli kuulemma käytetty kun hankkivat, sillloin 2-vuotias. Moottorin on Klaus vaihtanut kaksi kertaa ihan itse ja kolmas maalikerros menossa. Vaimo totesi, että jos auton renkaat voisivat puhua, hän olisi varma, että jokainen rengas toivottaisi Klausille hyvät huomenet erikseen :P, niin paljon hän rakastaa autoaan. Ja ihan kaikki Euroopan maat ja vähän sen ulkopuoleltakin on tällä söpöydellä matkattu.

Maalausta ja jälleen näkemisen riemua (postausta toisaalta 30.5.2021)

 

Puiden maalausta Kreikassa, ulkoilua ja liikuttavaa odottamatonta jälleennäkemistä. Ja vaikka mitä muuta, mutta aloitetaan näistä maalatuista rungoista. 

 

Eilen maalasivat leirintäalueen pojat oliivilehdon puita, sekä muita puita alueella. Olet ehkä nähnytkin näitä etenkin välimeren alueella. Maalaukset eivät ole siellä vain kauneuden takia, syitä on useampi. Teiden varsilla maalatut reflektoi valoa, turvallista. Maalaus suojaa puuta voimakkaalta UV- säteilyltä, tuholaisilta ja tämä luonnollinen ystävällinen "maali" on täynnä kalsiumia.

Pappi, puu ja autioranta (postausta toisaalta 20.5.2021)

 

Kohtaamisia osa 297

 

Viime päivinä olen miettinyt paljon edesmennyttä karavaanari ystävääni, olenhan nyt hänen(kin) lempipaikassa. Meillä oli aina leikkimielinen kisa jos tiesimme toisemme suuntaavaan samaan paikkaan. No ystäväni voitti tämän ihan aina, sai paalupaikan puun alta.

 

Tänään aamusta rupesin tekemään pientä muistomerkkiä hänen muistolle hänen rakastamansa puun alle. Juuri kun olin saanut sen valmiiksi, paikalle ilmestyy autiorannalle pappi. Lähestyin häntä ja kerroin ystävästäni ja kysyin voisiko hän lähettää hänelle rukouksen. Ystävällinen hymy ja katse, kyseli vielä ystäväni nimeä ja vastasi että tottakai!

 

Erikoinen päivän alku <3.

 

 

Kohtaamisia enemmän- Ystävyyttä (postausta toisaalta 25.11.2020)

 

Kohtaamisia enemmän- ystävyyttä (kuvan tarkoitus tarinan lopusta)

 

Tutustuin Kimiin ja hänen vaimoonsa Laureen Portugalissa vuonna 2012, hekin asettuneet elämään asuntoautossa. Mutkaton, reipas ja ystävällinen pariskunta. Kimillä oli tapana jutustella kaikkien kanssa ja niinpä mekin tutustuttiin nopeasti toisiimme. Päivittäisiä keskusteluja matkustamisesta, paikoista, maailman ihmeellisestä tarjonnasta ja oikeastaan vaikka mistä taivaan ja maan välillä.

Kohtaamisia osa 234 (postausta toisaalta 13.11.2020)

 

Kohtaamisia ja tapahtumia osa 234. Siis mitäänhän täällä lockdownin Kreetalla ei tapahdu, mutta näissä mittakaavoissa tapahtuupi kuitenkin.

 

Huomenna tulisi viikko täyteen lockdownia ja poliisi on ajanut kylän läpi vain kerran. Kaikki sataman 11 asukasta kunnioittavat kuitenkin maskin käyttöä ja tietty mekin, kun juttusille mennään.

On päästy käppäilemään rannoille ja minimarkettiin, ilman vaivaa lupalappusista, täällähän ei juuri ihmisiä ole, mutta on sitten kuitenkin :).

Kohtaaminen erilaisena aikana (postausta toisaalta 11.10.2020)

 

Kohtaamisia osa 239...Ranskan alpeilla. Puolisen tuntia ennen auringonlaskua näin ikkunasta naisen tulevan fillarilla tähän leiriin, tunnollisesti maski naamalla, fillarissa sivulaukut jne, kunnon varustus.

Tässä leirissä ei ole muita kuin me ja respakin kiinni. Menin siis tervehtimään ja kerroin, että voit leiriytyä minne vaan ja omistajan puhelin nro löytyy tuosta seinältä. 

 

Näinkin hänen soittavan ja juuri olin aloittamassa valmistamaan simppeliä illallista ja huikkasin ranskaksi, "Madame, oletteko jo syöneet?". Hän sanoi ettei vielä ollut. No hätä, samalla tekaisen sinulle lautasen myös, salaattia, pastaa ja kasvispyörykoita.

Jälleen kohtaaminen! (postausta toisaalta 30.8.2020)

 

Kohtaamisia osa 234. Kuva on aikas tylsä, kohtaamistarina kertoo kuvan tarkoituksen.

 

Mulla on 12-vuotta kalenteria takana tien päällä,.josta selviää missä olen ollut milloinkin, usein säätietoineen. Ja tässä samassa matkaparkissa oltiin viimeeksi syyskuun neljäntenä 2014, eli aikas tarkkaan kuusi vuotta sitten.

Kohtaamisia skootterijengin, pormestarin ja fransmannin kanssa (postausta toisaalta 11.8.2020)

 

Kohtaamisia osa 287 (skootterijengin, pormestarin ja fransmannin kanssa..) ja ihana matkaparkki!

On niin kuuma siis todella kuuma! Tultiin tänne jo perjantaina, asteet huiteli +40. Ihme ja kumma, vain yksi auto oli täällä. Matkaparkissa ilmainen vesi, sähkö, wifi, vessa (todella puhdas!) ja ihan pienessä kylässä ilman muita palveluja. 

Maisemaa ja yksi matami (postausta toisaalta 17.7.2020)

 

Kohtaamisia osa 237 ja Bretagne. Laittelin ruokaa, kaunis keli ja ovi tietenkin selkosen selällään. Pikkuruinen valkoinen koira tuli kurkkimaan rappusille, jaahas mitäs teillä syödään tänään :). Ranskalainen Madame noin 30 sekuntia myöhemmin koiransa perässä. Liekit sammuksiin ja juttusille.

Kohtaamisia osa 125 (postausta toisaalta 3.7.2020)

Kohtaamisia. Ihan parasta. Näin hauskaa iltaa ei mulla ole pitkään aikaan ollut. Viisi pariskuntaa tuli koko illan piknikille matkaparkkiin Ranskaan Bretagneen about kahdenkymmenen lapsen kanssa. Nämä lapset hauskuuttivat pari tuntia ja toimivat mainioina matkaoppaina. Kerroin tulevani joulupukin maasta, ja yksi jo heti viittasi, tulet Lapista, bravo!

Niin kohteliaita nämä lapset, koko parituntisen teitittelivät. He lauloivat minulle ranskaksi ja minä heille suomeksi. Ja nimet vaihdettiin kaikkien kesken, huikeita nimiä, joita en ole aiemmin, selkeästi paikallisia nimiä. Ihana Bretagne. Nämä kokemukset on aina matkaamisen parasta antia .

Elämä jatkuu! (postausta toisaalta 13.6.2020)

 

Ihanaa että on elämää alkanut löytyä Ranskan matkaparkeista, tietenkin tiettyä välimatkaa kunnioittaen. Mun mummeli-koira löysi oman papparaisensa ja samalla ihanan eläinrakkaan tytön joka soitti ukulelea ja teki korun koiralleni <3.

Kaunis hetken kohtaaminen (postausta toisaalta 5.5.2020)

 

Pihaparkissa elo Ranskassa sujuu ihanan rauhallisesti. Tänään leikkasin talon nurmikkoa ja kuulin auton lähestyvän selkäni takaa ja suoristauduin pystyyn. Tuntematon nainen avasi ikkunan ja huikkasi tässä sinulle ruusu, hymyili leveästi ja jatkoi matkaa :). Tämä ele varsinkin näinä aikoina nostatti itselleni mahdollisesti vieläkin leveämmän hymyn, kun lähdin vaasia etsimään . Pienet asiat voi muuttaa paljon,.kunniaan pienet huomionosoitukset toisia kohtaan

Kohtaamisia osa 115 (postausta toisaalta 10.2.2020)

Jälleen yksi kohtaamistarina. Ranskalainen pariskunta tuli tänään Portugalissa haastelee vapaaparkissa. Oi oot tosi kaukaa Suomi! Kertoivat rakastavansa pohjoismaita. Talvisin viettävät aikaa Portugali-Espanja-akselilla, kesäisin kutsuu pohjoinen. Rouva tykkää kalastaa ja viettivät aikaa Torniossa. Hän hankki kalastusluvat ja saikin hyvin saalista. Yhtenä aamuna oli taas kalastellut, lounasaikaan takaisin autolle ja sitte taas kalaan. Kovasti rupesi tuulemaan. Suomalainen mies tulee kertomaan, nyt on kalastus ohi. Tuulta. Ja me lämmitämme teille SAUNAN! Tämä ystävällinen paikallinen pariskunta lämmitti saunan tuntemattomille matkailijoille pihassaan. Kylkiäisiksi saivat myös kattillallisen lohisoppaa. Näihin tarinoihin on kiva törmätä. Onnellisuus ja muistot näkyivät tämän pariskunnan silmistä heidän kertoessaan tätä heidän mielestä uskomatonta tarinaa suomalaisten vieraanvaraisuudesta..

Kohtaamisen parasta komediaa! (postausta toisaalta 23.1.2020)

Kohtaamisten komediaa, tapasin tänän Portugalissa kaupasta ulos astellessa hauskannäköisen rastatukkaisen nuoren neidon, jonka saavutin autoni edessä. Hänellä oli mainio koiranpentu, tietenkin sitä piti pysähtyä rapsuttamaan. Tyttö oli myös retkiksellä liikkeellä. Hän kertoi olevansa Hollannista. Minä vastasin englanniksi, saattaa kuulostaa hassulta, olen Suomesta, puhun ranskalaiselle koiralleni hollantia. Hän vastasi nauraen takaisin, no jopas, minä puhun tälle portugalilaiselle koiralle ruotsia. Kansainvälisiä ovat myös nuo meidän mukana matkaajat :)

Lisäys elokuu 2021, tämä kyllä naurattaa edelleenkin meikäläistä!

Kohtaamisia osa 72 (postausta toisaalta 12.1.2020)

 

Nyt tulee pidempi tarina lukekoon kuka jaksaa, mutta itselleni nousi menestyksekäs muisto mieleen viime talvelta Kreetalla, nyt Portugalissa riemukas jälleennäkeminen.

Usein parkattiin rannalle Ierapetran kupeeseen Kreetalla, ja ihan joka päivä tämä yksi mainio tyttökoira paineli ohi, tuli moikkaa ja ihan aina iloisesti pyöritteli häntäänsä. Hänelllä reittinä läheinen leirintäalue ja ranta. Ystävällisyyttä koki tämä neito leirissä, ei puuttunut paijauksia muilta karavaanereilta eikä ruokaa.

Pieni vs Suuri, Sagres (postausta toisaalta 5.12.2019)

 

 

Pieni vs Suuri, ei vaitis ei mitään vastakkain asettelua. Symppis surffibussi. Tämä mies reissaa bussillaan ja vuokraa ylimääräisiä petejään, joita on bussissa kahdeksan. Ihmiset tekevät elämysmatkoja hänen bussissaan, jonka tämä nuori mies kertoi rakentaneensa isoisänsä kanssa . Paikka Sagres, Portugal.

Kohtaamisia Portugalissa, Sagres (postausta toisaalta 29.11.2019)

 

 

Itselleni voisi sanoa on parasta antia kohtaamiset. Erilaisten ihmisten ja eri kansallisuuksien tapaaminen. Tänään oli Portugalissa tuossa vieressä maasturi parkissa, jossa oli iso lasti kaikenlaista katolla, vesikanistereita, dieseliä, telttaa jne. Koiran kanssa lenkille lähdettäessä rekkaria ihmettelemään ja se oli Etelä-Korea! Ihmettelin siinä tovin ja hetken päästä aasialainen pariskunta lähestyy hymyssä suin. Kyselin onko tämä teidän auto ja olette todellakin tänne asti ajaneet? Kyllä kyllä. Ajoreittiä kyselin ja näyttivät, että tuossa toisella puolen auton kylkeä on kirjattuna kaikki maat. Löytyhän se Finland myös sieltä :). Kerroin tietenkin että me tullaan sieltä. Iso hymy tuli heti ja peukutus saunalle. Olivat tavanneet sydämellisiä suomalaisia, jotka olivat lämmittäneet heille saunan.  Korealaiset antoivat muistoksi tarran, jossa heidän auto :)!

(lisäys elokuu 2021, tuo tarra päätyi muistoksi matkakirjaani)