Matkan varrella oppittua muisto... Tuota leirintäalueen hassua pikkurakennusta tänään katsellessani, palautui mieleeni kolme vuotta sitten samassa paikassa tapatunutta tässä samaisessa leirissä Kreetan saarella.
Paikalle pelmahti suureksi ihmetykseksi suomalainen pariskunta asuntoautolla, muita skandinaavejahan ei täällä usein näe. Sydämellinen pariskunta, se kävi nopeasti ilmi. Yhtenä päivänä, ( kutsun häntä aina ja vieläkin mielessäni minun suomi-papaksi), istui pappani tuon pikkutalon kivimuurilla. Minä siitä hänen viereensä ja kysyin mitäs touhuat. Pappa vastasi, että sudokujahan tässä, johon minä, ikinä en ole niistä mitään tajunnut. Pappa sanoi, kuules Olka, tää on ihan helppoa, kun oivaltaa.
Yhdellä lauseella kertoi sudokujen salan ja repäisi vihkostaan sivun irti, osiosta helpot. Illalla niitä täyttelin (ei mennyt ihan sukkelasti), mutta seuraavana päivänä sain palautetuksi opettajalleni kiitettävin arvosanoin :).
Siitä alkoi minunkin himo sudokuihin, nykyään menee jo vaikeatkin ja jos joku ihan mahoton sattuu kohdille, lähetän vielä tänä päivänäkin papalleni kuvan whatsappin kautta ja hän ratkoo sen vartissa :P.
Ystävyys on heidän kanssa säilynyt ja pidämme usein yhteyttä. Matkat ja muistot <3.
No comments:
Post a Comment
Thank you for leaving a comment, they are always welcome in English, Finnish, Dutch or French, others I need google translate :)