Puiden maalausta Kreikassa, ulkoilua ja liikuttavaa odottamatonta jälleennäkemistä. Ja vaikka mitä muuta, mutta aloitetaan näistä maalatuista rungoista.
Eilen maalasivat leirintäalueen pojat oliivilehdon puita, sekä muita puita alueella. Olet ehkä nähnytkin näitä etenkin välimeren alueella. Maalaukset eivät ole siellä vain kauneuden takia, syitä on useampi. Teiden varsilla maalatut reflektoi valoa, turvallista. Maalaus suojaa puuta voimakkaalta UV- säteilyltä, tuholaisilta ja tämä luonnollinen ystävällinen "maali" on täynnä kalsiumia.
Ihana tyyni keli ollut, tänään saatiin jopa sadetta, ihanan viilentävää ja tervetullutta, vain +24!
Eilen aikaisella ja pitkällä sellaisella koirien kanssa pysähdyimme baariin/kahvilaan, se sama, jossa paikan kisu määräsi koirille jo aiemmin kaapin paikan. Nuori tyttö tulee suoraan tuota mun mummoa kohti rapsuttamaan. Eläinrakas tyttö selkeästi. Katson tyttöä hiukan tarkemmin ja sanon, hei, tunnen sinut, olet se leirintäalueen tyttö kolmen vuoden takaa! Hän katsoo minuun, katsoo koiraani, katsoo taas minuun ja melkein kyynel silmässä lausuu koirani nimen, Rainey <3.
Siihen perään huuto "mama, mama, mama!!!" Rainey on TÄÄLLÄ!! Tytön äiti oli pysähtynyt juttelemaan ystävien kanssa kadulle. Äiti ja minä tunnistamme toisemme samantien, naurua, iloa, kuulumisten vaihtoa. Hänen silloinen 8-vuotias tytär oli nyt 11-vuotias, se tunteikas eläinrakas <3.
Heidän elämäänsä kuului kaikkea hyvää, onneksi, näinä aikoina. Tämä silloinen 8-vuotias tyttö pysähtyi joka päivä luokseni, tai no, koirani luokse, rapsut, halit ja heipat. Oli suuri ilo nähdä heidät uudestaan!
No comments:
Post a Comment
Thank you for leaving a comment, they are always welcome in English, Finnish, Dutch or French, others I need google translate :)