Kohtaamisia osa 324

 

Hei ihanaa täällä Kreikassa sataa ! Ihan vaan että ei täällä aina paista.

 

Se että ne mun talovahtipaikan (te jotka satutte muistamaan tämän meidän ihanuuden joistain aiemmista päivityksistä) tyypit viitsivät ajaa 2.5 tuntia suuntaansa tullakseen meitä morjestamaan ja syötiin hyvä lounas yhdessä ja tietenkin juttua riitti maailman menosta laidasta laitaan.

 

Ja täällä meidän kylän leirissä on ollut mitä erilaisempia asuntoautomatkaajia. Klaus ja hänen vaimonsa Saksasta, Volkkarin westfalia. Todella hienossa maalissa ja niin hyvin pidetyn näköinen pikkuinen aarre! 

 

No miksi se oli niin nätti, johtuu siitä, että he ovat matkanneet sillä 40- vuotta, oli kuulemma käytetty kun hankkivat, sillloin 2-vuotias. Moottorin on Klaus vaihtanut kaksi kertaa ihan itse ja kolmas maalikerros menossa. Vaimo totesi, että jos auton renkaat voisivat puhua, hän olisi varma, että jokainen rengas toivottaisi Klausille hyvät huomenet erikseen :P, niin paljon hän rakastaa autoaan. Ja ihan kaikki Euroopan maat ja vähän sen ulkopuoleltakin on tällä söpöydellä matkattu.

 

Sitten tuli hollantilainen äiti yksin kahden alle 10 v lapsen kanssa. Hän oli ostanut iäkkäämmän asuntoauton (Pilote), ja lähtenyt 1.4 Hollannista kohti Espanjaa ja sieltä edennyt tänne Kreetan saarelle. Mutta miksi tänne? Siihen löytyi oma tarinansa noin vuoden takaa. He olivat adoptoineet järjestön kautta Kreetalta pentukoiran ja perheen poika halusi ehdottomasti nähdä, mistä perheen uusin jäsen on kotoisin. Äiti painotti, että koira on todellakin pojan, hän nimenomaan halusi koiran ja äiti ei ehkä niinkään. He saivat oikein kirjallisen (hahahaa) sopimuksen asiasta tehdyksi, että ulkoilutusvastuu kuuluu täten pojalle, koska HÄN haluaa sen koiran.

 

Äiti kertoi, hänen sunnuntai aamut ovat kotona autuaita tätä nykyä. Poika vie koiran ulos aamusta, paikallinen leipomo aukeaa klo 8, perhe syö yhdessä tuoreita croissantteja kahvin ja kaakaon kera joka sunnuntai, koska poika käy ne ostamassa sunnuntai aamun lenkillänsä. Sanoisin win-win situation! 

 

Perheelle oli jo tähän mennessä matkaa sattunut vaikka mitä haavereita. Kerron niistä yhden..

Espanjan puolelle päästyään alkoi vaihdelaatikosta kuulua "kolinaa". Matka tyssäsi pitkäperjantaina paikallisen Lidlin parkkikselle, jossa seurana "pelottavia ulkomaisia rekkakuskeja". Eikä mitä, hän kertoi että kaikki kuskit kyselivät koko ajan lasten ja hänenvointia, latailivat heidän puhelimia, tabletteja ja keittivät kahvia. Sanoinkin hänelle, että eikö tää oo just hienoa, matkailussa näkee niin paljon hyvää ihmisyyttä myös ja oppii uskomaan ihmisyyteen ja hyvään jos se vaikka on ollut vähän kadoksissa se ajatus .

 

Matkailu vaan on :)

Ai kauheeta, kun nykyään tästä karttakuvasta tulee lähinnä mieleen, Covid- kartta, Suomi vihreänä :P