Fresh Cretan December

Winter Crete is here! Yes the mountains gets every year snow, some years more than other years. It has been unusual cold December, clearly the coldest one I have ever experienced here. More rain, cold winds but also some beautiful sunny days. 

Hotelli Hiltonista huomenta!

Olen nähnyt usein Etelä-Euroopassa kauppa-autoja, jotka toimivat myös koteina. Yösijoina ainakin tai työviikon koteina, mutta myös niinä ainoina koteina. Enkä puhu nyt asuntoauto- tai pakukodeista, vaan ihmisistä, jotka syystä tai toisesta ovat valinneet liikkuvan elämän ja työn. Aina se ei välttämättä  ole omaehtoinen valinta, vaan työn pakko, jotta saa myös syödäkseen.

Usein autossa asujat ovat myös vähemmistöä, liikkuvia nomadeja, mutta yhtä usein he ovat myös ihan paikallisia. Paikallisilla tarkoitan, että esimerkiksi Kreikassa tavallisia Jorgoksia ja vaikkapa Espanjassa niitä Manueleita.

Auto voi olla esimerkiksi Toyotan Hiace tai Peugeotin Partneri. Yhteistä niillä on, että ne ovat tavaraa täynnä ja jossain nurkassa pitäsi olla tilaa myös nukkua. Muutama päivä sitten parkkiin tuli lähelleni yksi heistä. Aurinko oli tekemässä laskuaan, hänen kauppansa oli vielä auki. Takaluukku auki, sivuovi auki, kattokin täynnä, hänen autonsa oli tupaten täynnä erilaisia mattoja, siis mattokauppias! Megafonista kaikui myyjän puhe ja auto lipui parkkiin.

Ilta pimeni ja sadettakin oli luvassa, koirien kanssa ulos lähdettäessä huomioin että  kaikki matot katolla olivat saaneet suojan ja ovetkin kiinni. Ohjaamosta heijastui älypuhelimen näyttö. Hahmo oli puoliksi makuullaan ohjaamossa, jalat oiottuina kuskin penkillä.  Melkein hävetti olla tässä omassa Hotelli Hiltonissa, josta löytyy kaikki mukavuudet.  Hävetti on itseasiassa väärä sana, en häpeä sitä mitä minulla on (tai ei ole), tunsin pikemminkin empatiaa, inhimillisyyttä. Kahdeksalta seuraavana aamuna, auton ovet aukesivat, auto käynnistyi ja myyntimantra aloitti megafonista uuden päivänsä auton, miehen ja mattojen jatkaessa matkaa.

Vuosia sitten tutustuin yhteen heistä, paikalliseen Manolikseen. Näin hänet joka ikinen viikko, jos satuimme olemaan hänen reittinsä varrella parkissa. Manolis myi vaatteita Mersun Sprintteristään ja joitakin kauppoja olimme mekin hieroneet. Hän heräsi aina auringon noustessa, lähti juoksemaan rannalle, välillä lenkkeillen välillä kovilla spurteilla. Uimassakin hän kävi, myös talvisin, elleivät aallot olleet liian korkeita. Väänlaif- surffari olisi ollut iloinen aalloista, Manolis ei niinkään.

Hänen autonsa tunsin siis hyvin sisältäkin, olinhan sieltä vaatteita valinnut, mutta koskaan ei selvinnyt missä sopukassa hän oikeastaan nukkui. Ohjaamossa kuljettajan penkki oli tietysti tavaroista vapaa, ehkä hänenkin yönsä meni siellä. Hän puhui erinomaista englantia ja nyt jälkeenpäin mietityttää sekin, miksi en koskaan tarjonnut edes kahvikupposta hänelle. Jos vielä tapaan hänet, lupaan itselleni keittää meille kahvit. Pullan kera, tai no semmoisen pullan mikä täällä olisi lähimpänä pullan vastinetta.

Terveisin, Paris

Neljässadas postaus sekä tuhat ja yksi valokuvaa

 

Oikeammin niitä kuvia on kyllä tuhansia, mutta postaus on se neljässadas! Hauskinta tämän postauksen kasaamisessa oli, että kävin läpi jokaisen vanhan postauksen ja valitsin kaikista ensimmäisen kuvan tehdäkseni kuvakollaasin. Pintaan nousi paljon muistoja, unohdettuja paikkoja, tilanteita, tarinoita, ystävyyksiä.

Aloitin tämän matkablogin vuonna 2013, harmikseni  se on ollut myös tauolla (vaikka me emme ole), jolloin on jäänyt monta muistoa kirjoittamatta. Kuvia olen napsinut kaiken aikaa, mutta kaikki tarinat ja paikat eivät ole enää tarkasti mielessä.  Etenkin road trippi Balkanin maissa, niin monta maata ja tarinaa.

Blogini loin alunperin enemmänkin itseäni varten ja vuoteen 2019 asti olin vain wifin varassa. Nyt mukana kulkee ”hulppeat” seitsemän gigaa dataa kuukausittain, eli pääsen periaattessa aina nettiin halutessani. Aiemmin meni helposti kolmekin viikkoa ilman minkäänlaisia yhteyksiä. Se että blogi oli itseäni varten, löysi sen kuitenkin yllättävän moni muukin ja olen saanut vuosien aikana paljon yksityisviestejä ja jopa uusia ystäviä.Vuorovaikutus on mahtavaa, kiitos teille!

Mietin sanaa lifestyle- blogi sisällöltään. Onko blogini muuttunut pikemminkin sellaiseksi viimeisen kahden vuoden aikana? Elämme kuitenkin aika tavallista arkea meidän mittapuulla ja en ole juurikaan tehnyt oikeita matkapostauksia kohteista, toki sisältöön vaikuttaa osin nykyinen maailmantilanne. On ruokapostauksia meidän minikeittiöstä (siitä melkein uunittomasta autosta), tarinoita ihmisistä tai heidän kertomiaan tarinoita muista, omia huomioita asioista, juttuja eläimistä, käsitöistäkin, siis ihan arjen juttuja. Toisaalta kaikkea ei tarvitse laittaa kategorioihin, blogit ovat juurikin sen näköisiä minkälaisiksi tekijät ne luovat. Ja varsin totta on, että jos olisin pysynyt Suomessa, olisi ainakin nämä tarinat jäänyt kuulematta ja kokematta.

Joka tapauksessa lifestylea tai matkailua tai kummankin sopuisa liitto, halusin valita joukosta kymmenen kuvaa (miten vaikea valinta!), jakaa ne tässä uudestaan ja kertoa jotakin enemmän. Tai siis 10+1 kuvaa, pidätän oikeuden yhteen bonukseen.

Se miten päädyin alla oleviin kuviin, perusteena ei ole että kuva olisi millään tavalla teknisesti hieno. Se voi olla itselleni tärkeä, hauska tai vaikkapa muiston herättäjä.

Nyt lusikka kauniiseen käteen!

Soppa-ajat ovat alkaneet meidän pienessä autokodin keittiössä Kreetan saarella, mikä tarkoittaa asteiden putoamista näilläkin leveysasteilla. Ja se ei kyllä haittaa yhtään, jos se tarkoittaa sitä, että maistuu taas erilaiset maukkaat keitot.

Pidän niin paljon keitoista, että voisin oikeastaan syödä niitä läpi talven monta kertaa viikossa. Ja keitothan ovat myös helppoja valmistaa, kuorimista ja pilkkomista, tuli alle ja humpsista vaan kattilaan.

Tomaattikeittoa, sienikeittoa, parsakaalikeittoa, sipulikeittoa, porkkanakeittoa, pinaattikeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa, hernekeittoa (pannukakkua unohtamatta!)... Keitoista on niin moneksi ja variaatioita yhtä monta kuin tekijääkin.

Tämän alkavan talven ensimmäiseksi keitoksi tuli sekametelisoppa, eli juureksia ja kasviksia aineksista joita meiltä löytyi suorilta auton kaapista.

Marokossa leipää ostamassa

 

Ei ole mitään niin hyvää vaaleaa leipää kuin marokkolainen leipä, tunnetaan myös nimellä berber- leipä! Pyöreä litteä läpyskä ja jos sen kanssa saa vielä arganöljyä, on makuelämys taattu.

Se miten leipä päätyy omaan pöytään asti, oma arvioni on, että siihen on yhtä monta tarinaa kuin leipääkin.

Ollessani Saharassa, viimeisessä kylässä ennen Algerian rajaa, kävin aamuisin ostamassa paikallisesta ”minimarketista” leipää. Lainausmerkeissä minimarket, sillä kauppoja, voisi kutsua lähinnä kioskeiksi. Sisään mahtuu usein muutama ihminen kerrallaan ja myyjä ojentaa sinulle halutut ostokset, niitä ei siis kerätä itse. Kaupoissa on monta metriä hyllytilaa ja korkeuttakin sen verran, että myyjä heiluu usein taidokkaasti pitkän kepin kanssa pudottaakseen tavaroita alas (ei särkyvät) tai sitten on käytössä tikkaat.

Tämäkin käyttämäni kauppa oli siis em. kaltainen, jossa on pieni tiski ja johon myyjä kerää tavarat. Yhtenä aamuna osuin paikalle samaan aikaan leipäkuskin kanssa. Hän parkkeerasi pienen avolava-autonsa marketin eteen, leivät olivat pomppineet pomppuista hiekkatietä pitkin, ties kuinka pitkän matkan ilman kääreitä ja ties milloin viimeeksi pestyn avolavan kyydissä.

Kuljettaja nousi autostaan ison säkin kera ja lastasi leipiä siihen avokäsin, varmaankin kaupan tilaaman määrän mukaisesti.  Seurasin toimitusta ja odottelin ulkona, kunnes toimitus oli tehty ja siitä sitten sitä omaa päivän leipää ostamaan.

Myyjän kanssa vaihdettiin tervehdykset, salaam alaykumit ja alaykum salaamit. Tilatessani leivän, laittoi hän kertakäyttöhanskat käteen, pistäen edelleen paljaan leivän ilman kääreitä pienelle tiskille kassakoneen viereen. Arvoin vielä muutamaa muuta pienempää ostosta ja kauppaan tuli kiireinen paikallinen asiakas, joka halusi ehkä yhden tuotteen.  Myyjä palveli häntä nopeasti siinä välissä, mikä ei tietenkään minua haitannut millään muotoa. Kiireinen asiakas kaivelee kukkaroaan, löytää sieltä setelin ja iskee sen siihen minun tilaamani leivän päälle (joka on ilman kääreitä), myyjä ottaa setelin edelleen hanskat kädessä ja iskee vaihtorahakolikot, siihen edelleenkin kääreettömän leipäni päälle, josta asiakas noukkii ne kukkaroonsa.

Taputtelin pahimmat näkymättömät ”pölyt” auton luona pois ja ajattelin, että joskus on parempi ettei tiedä ihan koko totuutta leipienkään elämästä.

P.S  Tarina on ennen vuotta 2019.

Hyvää syntymäpäivää oi kotimaani!

 

6.12.2021 Suomi 104

Tämä päivä tuntuu aina juhlalliselta, vaikka kaukaakin. Edellisen kerran olen viettänyt tätä juhlapäivää Suomessa vuonna 2008, sen jälkeen ne on vietetty asuntoautolla jossakin muualla. Suomessa ollessa tuli katsottua linnan juhlia ihan aina, lapsena perheen telkkarista, myöhemmin omassa kodissa tai ystäväporukalla jonkun luona. Linnan juhlia en ole nähnyt telkkaristakaan vuosiin, pukuloistoja taas on katsottu kuvina seuraavan päivän lööpeistä. No, tänä vuonna ei ole niitäkään, kuten ei myöskään viime vuonna. Toivottavasti ensi vuonna.

Taivaallista vegeruokaa melkein uunittomasta autosta

 

Jos joku ajattelee, ettei pikkuruisessa auton keittiössä voi loihtia herkullisia ruokia, niin tämä ei ole laisinkaan totta! Joskus se vaatii vain hiukan enemmän aikaa ja organisointia. Tämä mun uuni sopisi varmasti hyvin myös esimerkiksi uunittomalle mökille, jossa ruoka valmistetaan usein vain pelkän kaasulevyn varassa.

Tämmöinen illallinen tuli auton uunista, kasvisgratiini sinihomejuustolla, parmesanilla ja timjamikastikkeella.

Timjamikastike on juurikin tämän gratiinin salaisuus, joka antaa rutkasti makua!

Puolikas ruukullinen timjamia (tai 2-3 tl kuivattua)

2-3 valkosipulinkynttä pilkottuna tai puristettuna

1 tl suolaa

1 tl sitruunapippuria (vaihtoehtoisesti laitoin tällä kertaa Cayenne pippuria, alle 1 tl !)

1-2 rkl balsamicoa

1 dl oliiviöljyä

 

Esikeitettyjä perunoita (alle 10 minuuttia, ei keitetä kypsiksi) siivuina

2 sipulia (tällä kertaa käytin kevätsipulia)

3-4 isohkoa tomaattia

1 kesäkurpitsa

1 iso paprika tai kaksi pienempää suippopaprikaa

Sinihomejuustoa maun mukaan murusina ja pinnalle raastettua parmesania.

Paluu satamaan, kalo mina!

 

Kalo mina, eli hyvää alkanutta kuukautta, kuten täällä Kreikassa on tapana sanoa! Me palattiin takaisin meidän rakkaaseen satamaan ja jälleennäkemisen ilo oli taas suuri nähdä kaikki sataman yksitoista asukasta. Kuulumiset vaihdettiin kaikkien kanssa ja koiralenkillä kylän vartta pitkin, kuului tasaisin välein tööttäykset, paikallisten autojen tervehdykset. Olemmekin täällä tuttu parivaljakko jo kaikille, kuin tulisi kotiin, niin lämmin on aina vastaanotto.

Thank you Greek November!

 

Greek November is indeed different, than November back home in Finland <3. Over all it was tender, sunny and very kind for us. We stayed in beaches, met other van people and yes we still could swim! Tourist season is over - this is when the best time starts for us. Not too hot, so we can make longer walks and enjoy the peace and quiet. This is what I truly love in Greece!

Tuolin tarina, Eleftera

Te näette kuvassa ehkä vain tuolin, sen kaamean epämukavan tuolin joita on kaikkialla Kreikassa. Usein juurikin tämän sinisen sävyssä tai mitä muuta väriä maalarin käsiin on sattunut, kun tuoleja viimeeksi maalattiin.

Minä näen tuolissa tarinan, joka minulle siitä jaettiin. Kuinka paljon tarinoita onkaan näissä tuoleissa jaettu! Hetkeä aiemmin, Kostas, ravintoloitsija istui siinä ja kertoi aikovansa elää ainakin satavuotiaaksi, vastasin mikset tähtää vaikkapa sataankahteenkymmeneen samoin tein. Kostas nauroi ja sanoi, että niinkuin Eleftera  (!) ja hymy pysyi kauan hänen kasvoillaan. Kuka oli Eleftera?

Kolmen matkaajan tripla synttärit

Se, että autoni täytti kymmenen vuotta, koira yhdeksän (siis yhdeksän vuotta yhteistä matkaa, oikeasti hän on ehkä kaksitoista) ja minäkin siinä välissä, no joitakin vuosia, mutta kuitenkin enemmän, kuin nuo kaksi yhteensä.

Todennäköisyyslaskelmalla minä olisin kuitenkin meistä kolmesta se, joka on voimissaan viimeiseksi, tai siis eihän sitä tiedä etukäteen ja onneksi niin! Elämä on yllätyksiä täynnä. Kerrotaanpa näistä kolmesta matkaajasta hiukan!

Ystäväni Leo ja paluu puun alle

Ehkä muistattekin tarinan ystävästäni Leosta? Oli aika taas palata Leon ja meidän lempirannalle ja sen puun alle.

Erilainen posti!

Erilainen posti! Kreikassa usein koko kylän posti tulee postiin tai vaikkapa kylän markettiin. Kukin käy selaamassa laatikkoa/laatikoita, josko olis postia tullut. Tähän törmäsin jo talovahdin paikassani, kerran viikossa kävin pläräämässä sen kylän kaksi laatikkoa läpi minimarketin ulkopuolella, josko heille olisi tullut postia ja mahdollisesta postista heitä raportoinut. Tässä minun kesäkylässä, kaikkien posti tuli postiin, siis postipisteeseen, jossa oli kolme laatikkoa ulkona (kuva). 

Ruisleivän aamunavaus

 

Aamusta jo pohdiskelin kaikenlaista, ruisleivästä kaikki alkoi! Siis siitä leivästä, jota ei edes ole. Tai oli. Pari pakettia syyskuussa. Ruisleipää kun vain saisi!

Friends, food and touring!

 

Very nice month we have had! Friends and touring, still enjoying time on the beach too, with fabulous spots to park :)

Homeless ventilator

Looking for a new home!

Its time to say a real goodbye for the summer 2021, electric hook up and my ventilator. Its been a great summer in a camping, luxury for our life. Off we go touring <3!

Live, laugh, laugh louder

My best friend was coming! I did not see her (or any other friends or relatives) since July 2019, when I left Finland last time! Its sooooo long, too long. But now was time for a good laughter together for 16 days!

Was time to celebarate our days, prosecco served in beautiful Finnish Design glasses, which my friend has designed <3

Kukkaa, kiveä ja kaskaitten konserttia (postausta toisaalta 28.8.2021)

Oikein trooppinen kosteus kolmatta päivää, nousin ylös jo ennen auringonnousua kahvinkeittoon, ikkunat vain valuivat vettä. Sanovat, että jos tuulahtaa etelästä, tuo se kosteuden mukanaan (ei siis edes tuule, kevyt löyhähtely).

 

Ja mitenkä ihmeellinen luonto voi olla, kun hiekastakin kasvaa kukkaa elokuun lämmössä! Tuo kukka (unohdin nimen), aloittaa kukinnan elokuun puolivälissä ja löytyykin monesta paikkaa täältä, kaunis kuin mikä.

Espanjan ihme (postausta toisaalta 24.8.2021)

 

Saatiin Espanjan ihme Kreetalle! Ihme jo siinä, että heitä ei ihan joka päivä näe. Hämmästyksekseni bongasin auton oikeasta takanurkasta SF- tarran. Siis mitä? Mietin siinä voisiko SF merkillä olla ehkä heille jokin toinen funktio? Sehän selviää sillä, kun menee kysymään.

 

Hola, puhutteko englantia? Jo vain vähän, no se riittää. Voinko kysyä mitä tarra SF teille merkitsee? Vastaus tuli reippaasti, Suomi-Finland. Kertoivat olleensa pohjoismaiden turneella neljä vuotta aiemmin. Perinteinen Nordkapp jne. Rovaniemeltä oli tarttunut tuo tarra mukaan, muita eksoottisia tarroja (heidän näkökulmasta) ei ollut. Jänskää että noita on vielä edes myynnissä!

 

Espanjalaisiin ei usein törmää täällä, mutta viime talvena ainakin kaksi autoa talvehti koko talven täällä.

Monta K:ta ja yksi eksynyt Paasilinna (postausta toisaalta 18.8.2021)

 

Kauneutta ja korkeutta, kuivuutta ja kuumuutta, kirjallisuutta ja eksynyt Paasilinna! Ja miten nämä liittyvät toisiinsa? No ei tavallaan mitenkään, ne ovat vain viime päivien elämää Kreetalla.

 

Viimeisenä vähemmän tuulisena päivänä oli kiva taas käpytellä vähän korkeuksissa, kun loppui nyt se armoton tuuli ja kuumuus tuli kylään pariksi päiväksi. Ei samalla voimalla, mitä on ollut oikeastaan koko kesän, vähän lempeämmällä +36 asteella. Kuivaa on luonnossa ja se odottaakin paikallaan uskollisena, että sade tulee taas jonain päivänä.

Huoltoa itse kullekin (postausta toisaalta 14.8.2021)

 

Mitäpäs Kreetalla tällä viikolla? Jarruremppaa, koiraremppaa, mullekin kauneushuoltoa, Suomesta vieraita, sekä (ehkä) salaista reseptiä Italiasta.

 

Autoon kävin laitattaa uudet etujarrupalat ja tsekkasivat samalla takajarrut. Koramummon huoltoa eläinlääkärissä, veriarvot ok, vielä odotetaan lopullisia tuloksia virtsanäytteestä.

Ihana Ateenalainen ystäväni (tutustuin kolme vuotta sitten) tässä samassa paikassa, toi itse valmistamiaan kosmetiikkatuotteita tuliaisiksi. Päivävoidetta, kasvovoidetta, body lotionia, miten ihania, testattu on jo.

Snorklausta kuumuudessa (postausta toisaalta 6.8.2021)

 

Lämpöä ja lämpöä Kreetalla! Autossa päivisin lähes +50 ja yöt autossa olleet yli +35 asteen puolella, huomenna olisi tulossa hiukan helpotusta. Avain onneen on tuo mun lisävaruste, toinen matkis, jolla markiisi, johon kiinni mun aurinkosuoja, ystävän kanssa tehdyt snorklaukset, sekä pihasuhku! 

Käpyttelyä sovelluksen kanssa (postausta toisaalta 29.7.2021)

 

Hei mä päivityin vuoteen 2021 :)! Kun mulla on se uusi puhelinkin, sinnepä mahtuu vaikka mitä, eli latasin käppäily- sovelluksen. Dataahan mulla on puhelimessa ollut jo kaksi vuotta, 7 gigaa kk, todella hyödyllistä. Kävin siis testaa eilen tätä sovellusta (Komoot) ja mikä ilo!

 

Ensimmäinen kosketus siis itselleni tämä ja oli tosi hyödyllinen. En eksynyt (mikä on tosi yleistä), näin juurikin ne paikat, jotka halusinkin nähdä. Välillä tullut hurjia huteja, tosin olenpa eksynyt semmoisiin paikkoihin, mihin ei ikinä muutoin olisi päätynyt, siinäkin etunsa.

 

Kävelin eilen tuon sovelluksen mukaan 12.7 km (kiva tietää matkan pituus), näin vanhoja vesimyllyjä ja söin ehkä kauneimman ikinä kreikkalaisen salaatin, tuolla ylempänä olevassa vuoristokylässä. 

Käpöttelyä (postausta toisaalta 27.7.2021)

Ketterä kuin vuohi Kreetalla (ei tod), mutta vuoren valloitusta tänään Kreetalla. Pääsin tekemään sitä mitä rakastan! Koirat kaverille ja menoksi. Löysin pari jännää luolaakin! Kapusin ylös vuoren toista puolta, mikä kuumuus kun pohjoistuuli ei sinne puhaltanut, alas toista puolta, jossa semmonen tuuli, että hyvä kun pystyssä pysyi paikoin.

Kun suomipappa sudokun opetti (postausta toisaalta 12.7.2021)

 

Matkan varrella oppittua muisto... Tuota leirintäalueen hassua pikkurakennusta tänään katsellessani, palautui mieleeni kolme vuotta sitten samassa paikassa tapatunutta tässä samaisessa leirissä Kreetan saarella.

 

Paikalle pelmahti suureksi ihmetykseksi suomalainen pariskunta asuntoautolla, muita skandinaavejahan ei täällä usein näe. Sydämellinen pariskunta, se kävi nopeasti ilmi. Yhtenä päivänä, ( kutsun häntä aina ja vieläkin mielessäni minun suomi-papaksi), istui pappani tuon pikkutalon kivimuurilla. Minä siitä hänen viereensä ja kysyin mitäs touhuat. Pappa vastasi, että sudokujahan tässä, johon minä, ikinä en ole niistä mitään tajunnut. Pappa sanoi, kuules Olka, tää on ihan helppoa, kun oivaltaa. 

 

Yhdellä lauseella kertoi sudokujen salan ja repäisi vihkostaan sivun irti, osiosta helpot. Illalla niitä täyttelin (ei mennyt ihan sukkelasti), mutta seuraavana päivänä sain palautetuksi opettajalleni kiitettävin arvosanoin :).

 

Siitä alkoi minunkin himo sudokuihin, nykyään menee jo vaikeatkin ja jos joku ihan mahoton sattuu kohdille, lähetän vielä tänä päivänäkin papalleni kuvan whatsappin kautta ja hän ratkoo sen vartissa :P.

 

Ystävyys on heidän kanssa säilynyt ja pidämme usein yhteyttä. Matkat ja muistot <3.

Ruokaa ja ystäviä (postausta toisaalta 10.7.2021)

 

Mites elämä Kreetalla? Ollut kiireistä, ystäviä käynyt moikkaamaassa, ei Suomesta, mutta paikallista ja Romaniasta. Hyviä illallisia ja hauskaa seuraa. Kreikkalainen ystäväni toi (paikalliseen tyyliin), niin paljon ruokaa tuliaisina, että niitä syödään vielä kuukaudenkin päästä. Onneksi on leirintäalueen pakastin. 

 

Kaskaat laulaa koko ajan, tokassa kuvasssa, yksi heistä tutustui mun kuivumassa olevaan mekkoon. Mutta, se että ensin oli järettömän kuuma, nyt on saarielämän tyyliin, ollut todella kova tuuli jo neljä päivää, näyttäis olevan yksi vähemmän tuulinen päivä "jo" ensi viikon perjantaina. Päivisin ei voi pitää ikkunoita auki, oven kun avaa hetkeksi on lehtimyrsky sisällä (kuva 3) puhumattakaan siitä pölymäärästä.

Kuumuus tuli kylään (postausta toisaalta 26.6.2021)

Niin kuuma, todella kuuma. Tuo ihanan kaunis pallukka taivaalla toi meille kuumuuden. Me vaan kökitään hereillä yö myöhään, vieläkin +33 autossa, päivällä päästiin yli +45 autossa, vaikka tuuletin pyörii ja ikkunat, kaikki ovet auki. Koitetaan nähdä asian valoisa puoli, ei hyttysiä. Hyvää yötä Kreikasta zzzzzzzz.

 

 

 

Aamun naurut (postausta toisaalta 20.6.2021)

 

Aamun hauska, paikalle tulee tänne Kreikkaan leirintäalueelle pariskunta auton ja teltan kanssa ja lähestyvät englanninkielellä meitä kysyäkseen löytyisikö pumppua heidän ilmapatjaan. Valitettavasti ei ole huikkaan, mutta ehkä tältä leirinpitäjältä löytyisi. Sanoivat ettei ketään ollut juuri respassa...

 

Okei sanon, ja lähden etsimään paikan "talkkaria" ja lisään, että hän ei kyllä puhu kuin kreikkaa. He seuraavat perässä ja kuuntelevat kun kreikaksi tapailen talkkarille että nämä turistit olisi pumppua vaille ja mimiikalla puhaltelen, jotta tulen ymmärretyksi paremmin. 

 

Siinä vaiheessa nämä turistit ottaa homman haltuun ja hoitavat puhumisen ihan itse, he olikin paikallisia :P. Lisäsivät vielä kohteliaasti, että hienosti puhuin kreikkaa.

.

Miksi tämä pullan kuva? No he toivat tämän juuri leipomosta, ihana ele, pullaltahan tuo näyttää, se selvinnee sitten päiväkahvien kanssa :).

 

Lisätty syyskuussa 2021, pulla se oli (ja siis söin sen silloin heti kahvin kanssa, enkä nyt syyskuussa).

Kohtaamisia osa 324

 

Hei ihanaa täällä Kreikassa sataa ! Ihan vaan että ei täällä aina paista.

 

Se että ne mun talovahtipaikan (te jotka satutte muistamaan tämän meidän ihanuuden joistain aiemmista päivityksistä) tyypit viitsivät ajaa 2.5 tuntia suuntaansa tullakseen meitä morjestamaan ja syötiin hyvä lounas yhdessä ja tietenkin juttua riitti maailman menosta laidasta laitaan.

 

Ja täällä meidän kylän leirissä on ollut mitä erilaisempia asuntoautomatkaajia. Klaus ja hänen vaimonsa Saksasta, Volkkarin westfalia. Todella hienossa maalissa ja niin hyvin pidetyn näköinen pikkuinen aarre! 

 

No miksi se oli niin nätti, johtuu siitä, että he ovat matkanneet sillä 40- vuotta, oli kuulemma käytetty kun hankkivat, sillloin 2-vuotias. Moottorin on Klaus vaihtanut kaksi kertaa ihan itse ja kolmas maalikerros menossa. Vaimo totesi, että jos auton renkaat voisivat puhua, hän olisi varma, että jokainen rengas toivottaisi Klausille hyvät huomenet erikseen :P, niin paljon hän rakastaa autoaan. Ja ihan kaikki Euroopan maat ja vähän sen ulkopuoleltakin on tällä söpöydellä matkattu.

Retki Rethymoniin (postausta toisaalta 1.6.2021)

 

Eilen ihana kaupunkipäivä! Meidän kylästä etelän puoleiselta Kreetalta, pohjoisen puolen Rethymnonin kaupunkiin on 35 km matka, eikä sitäkään tarvitse ajaa tylsissä maisemissa. Upea Kourtaliotikin kanjoni osuu reitille ja vaikka valitsisi toisen reitin, yhtä pitkä, silloin osuu kohdalle toinen kanjoni.

Aika hiljaista oli, turisteja oli liikkeellä, mutta kaukana vielä normista, ymmärrettävistä syistä. Lounaalla istuessani ajattelin, että nyt voisi sattua muita suomalaisia kohdille, mutta ei tullut. Mutta toisenlainen suomikytkös löytyi.

 

Piipahdin ihanan värikkäässä vaatekaupassa, ihan kuin olisi oman vaatekaapin avannut :P. 

Maalausta ja jälleen näkemisen riemua (postausta toisaalta 30.5.2021)

 

Puiden maalausta Kreikassa, ulkoilua ja liikuttavaa odottamatonta jälleennäkemistä. Ja vaikka mitä muuta, mutta aloitetaan näistä maalatuista rungoista. 

 

Eilen maalasivat leirintäalueen pojat oliivilehdon puita, sekä muita puita alueella. Olet ehkä nähnytkin näitä etenkin välimeren alueella. Maalaukset eivät ole siellä vain kauneuden takia, syitä on useampi. Teiden varsilla maalatut reflektoi valoa, turvallista. Maalaus suojaa puuta voimakkaalta UV- säteilyltä, tuholaisilta ja tämä luonnollinen ystävällinen "maali" on täynnä kalsiumia.

Cocktailille (postausta toisaalta 25.5.2021)

 

Ensimmäistä kertaa hiukan iltaelämää Kreikassa sitten lokakuun 2020. Ja yllättäen. Piti vaan heittää kylälenkki koirien kanssa, mutta mentiinkin pieneen cocktail baariin. Se tunne kun tarjoilija tuo menun, lukulasitkin autossa ja yritin muistaa edes yhden coktailin nimen. Ainoa joka tuli mieleen oli Molotovin coktail :P. Huikkasin tarjoilijalle nauraen, että en nää mitään ilman laseja ja vanhempi herrasmies kuuli tämän ja ojensi omansa lainaan.

 

Baarin kissa näytti molemmille koirille nopeasti, että tämä on muuten minun baari ja teidän sopii pysyä ihan siinä pöydän vieressä vaan. Onneksi tuo ketunpoika on myös ok kissojen kanssa.

Kuumuutta pakoon leirintäalueelle (21.5.2021)

 

Tämä olisi sitten meidän kylä seuraavat kuukaudet. Me tultiin leirintäalueelle kesän ajaksi, olisi ihan liian kuuma suomitytölle olla kesä biitsiparkeissa. Rantaan olisko 100 metriä, lähin supermarketti 50 m, ravintoloita vaikka kuinka paljon ympärillä. 35 km ajomatka isoon kaupunkiin, Rethymnoniin, josta löytyykin sitten ihan kaikki kaupat. 

 

Kävin heittämässä fillarilenkin kylän ympäri ja monet tutut kasvot huikkasi heipat ja kuulumisia vaihdettiin. Enemmistö ravintoiloista oli vielä kiinni, mutta siinä vaiheessa, että viikon sisään ovat varmasti kaikki auki. Turistikrääsäputiikit näyttivät olevan jo auki.

Pappi, puu ja autioranta (postausta toisaalta 20.5.2021)

 

Kohtaamisia osa 297

 

Viime päivinä olen miettinyt paljon edesmennyttä karavaanari ystävääni, olenhan nyt hänen(kin) lempipaikassa. Meillä oli aina leikkimielinen kisa jos tiesimme toisemme suuntaavaan samaan paikkaan. No ystäväni voitti tämän ihan aina, sai paalupaikan puun alta.

 

Tänään aamusta rupesin tekemään pientä muistomerkkiä hänen muistolle hänen rakastamansa puun alle. Juuri kun olin saanut sen valmiiksi, paikalle ilmestyy autiorannalle pappi. Lähestyin häntä ja kerroin ystävästäni ja kysyin voisiko hän lähettää hänelle rukouksen. Ystävällinen hymy ja katse, kyseli vielä ystäväni nimeä ja vastasi että tottakai!

 

Erikoinen päivän alku <3.

 

 

Elämä on laiffii :) (postausta toisaalta 18.5.2021)

 

Life is good sanoi rantapoika ja tyttö, kun kelit kohdilleen sattui. +28, lähes autio ranta, olo kuin paratiisissa. Ei mulla muuta :=)!

 

 

Tavernaa, miten ihanaa ja lockdownin lopetusta (postausta toisaalta 13.5.2021)

 

Matkan iloja kun ravintolat aukesivat Kreikassa kuuden kuukauden tauon jälkeen <3. Ystävien kanssa terassilla, sisätiloissa ei vielä saa olla, mutta kukapa näillä leveysasteilla sisällä söisikään. Olimme muuten ainoat asiakkaat, huomenna aukeavat rajat ja vapaa liikkuvuus klo 6 aamusta alkaen. Loppui se lupalappujen täyttäminen kaikenlaiseen kulkemiseen. Tosin niitä ei kertaakaan tämän lockdownin aikana kysytty. 

 

Kreikka on edelleen punaisena tuon covidin osalta ja maahantuloon vaaditaan testit/molemmat rokotteet (Johnson tietty se yksi) tai todistus 2-9 viimeisen kuukauden aikana sairastetusta koronasta. Monissa maissa ei olla oltu niin turhan tarkkoja näitten todistusten perään maateitse, mutta Kreikkaan ei varmasti pääse ilman asiakirjoja lentämällä tai autolla. Lisäksi vaaditaan PLF (Passenger Localisation Form), joka pitää täyttää viimeistään 24 tuntia ennen maahan saapumista. Helppo lomake netin kautta sehän on pitänyt täyttää jo viime kesästä alkaen. Ihan helpoksi ei ole matkailijan tulemista tehty, mutta mahdollista on jos teistä joku näille ilman suunnille vaikka haikailee esim lomalennolle vain. Huomenna matka jatkuu täällä taas hiukan eteenpäin :).

Ovet säppiin ja baanalle (postausta toisaalta 10.5.2021)

 

Me pantiin kirjaimellisesti meidän kahden kuukauden talopestipaikan portit kiinni Kreikassa ja lähdettiin löytökoira Bieberin, sen pienen Kreetalaisen ketunpojan kanssa sekä tuon ranskalaisen madame vanhuksen kanssa taas tien päälle. 

 

Ravintolat aukesivat täällä 3.5, eka ihana ravintolakeikka heitetty myös. Mahtavaa kuuden kuukauden kiinniolojen jälkeen! Ketunpoika osasi myös käyttäytyä kympin arvosanoilla ravintolassa useamman tunnin ajan, mikä helpotus.

Briamia kehiin (postausta toisaalta 24.4.2021)

 

Päivällä kun lähdin koirien kanssa ulkoilemaan, vastaan ajoi tuttu paikallinen. Kuulumiset vaihdettiin ja hän sanoi että jätän vihanneksia portillesi. Oi kiitos oikein paljon herra Yannis! Kun tultiin takaisin niin odotti ĺäjä kurkkuja, munakoisoa ja paprikaa. Ihanat paikalliset! Mitäs näistä tekisi?

No Briam tietenkin haltuun. Tyyppillinen kreikkalainen ruoka, sama kuin Ranskan ratatouille,.mutta lisäksi perunaa ja ehkä eri mausteita.

 

Laitoin munakoisoa, tomaattia, kesäkurpitsaa, sipulia. Rutkasti valkosipulia, oreganoa tuoreena ja kuivana, mustapippuria, suolaa ja tuoretta persiljaa. Pottuja jäi eilen yli, en laittanut niitä vaan paistoin pannulla lisukkeeksi. Röyh.

 

Keli oli tänään todella lämmin +25 varjossa, mutta saharasta pukkasi hiekkaa. Huomenna sitten pestään autoa ja talon paikkoja jos sininen taivas tulee esille.

 

 

Bieberillä on passi (postausta toisaalta 22.4.2021)

 

Matkan alun tuntua! Ja paristakin syystä. Se että se meidän Kreikan poitsu sai oman lemmikkipassinsa ja se että pesin auton matot. Suomestakin aina lähtöä tehdessä, pesen ihan kaikki paikat ja vrooooom sitten matka alkaa muualle Eurooppaan. Nythän me tosin ollaan jo matkalla, mutta silti tuntuu alulta.

 

Meidän talovahdin paikka on venynyt kuukaudesta kahdeksi ja reilu parin viikon päästä loppuu tämä keikka. Nyt siis puurnattu paikkoja ja mattoja. Matka taas alkakoon, vaikka ei välttämättä kauas olekaan. On ehkä lähibiitsille ja siitä Suomeen tai sitten ei.

 

Bieber pieni ketunpoika katupoika sai siis tosiaan eilen sen oman passinsa, mikrosirun ja kakkosrokotteet. Kysyin ilmeenkään värähtämättä eläinlääkäriltä, että mitenkäs se on täällä Kreikassa, onko kakkosrokote AstraZenecaa vai jotain muuta? Hänkin vastasi ilmeettömänä, ihan kuinka rouva haluaa. Sen jälkeen naurettiin molemmat.

 

Ja hiphei, täällä aukeaa ravintolat näillä näkymin 3.5, nehän ovat olleet täysin kiinni 7.11 alkaen eli puoli vuotta! Oma koira on tottunut erittäin hyväkäytöksinen koira ravintolassa, kova luotto on, että tämä uusi kulkuri meidän jengissä on myös :)

Villasukat (postausta toisaalta 10.4.2021)

 

Karavaanari on kaikkien kaveri. Ja tämä ei ole legenda. Tänään sain tänne rakkaalleni saarelleni Kreikkaan toiselta karavaanarilta Suomesta hänen  itse tehdyt sukat ja lakua . Kiitos. Iso kiitos sinulle ja sukat lähti heti käyttoon tänä tuulisena ja viileäna päivänä meidän talovahtipaikan talossa. 

 

Kakkua ja kreikkalaista naimakauppaa (postausta toisaalta 27.3.2021)

 

Pientä juhlaa korona arkeen ja kreikkalaista naimakauppaa.

 

Ystäväni täytti tänään pyöreitä vuosia ja halusin muistaa häntä tekemälläni kakulla ja Fazerin sinisellä, jonka tilasin Suomesta netin kautta. Ajelin sinne meidän Kreikan satamaan, auto parkkiin ja hän olikin juuri ulkona. Kakku käteen ja lauloin englanniksi siinä kadulla synttärilaulun. Kaksi isoisää istuskeli ulkona ja heitä nauratti kovasti. Paikalla myös pari muuta isoäitiä. Kakkua leikattiin tietenkin kaikille ja suklaata tarjottiin (tykkäsivät tietenkin, se sininenhän on <3).

 

Isoisät siinä sitten edelleen naureskelivat, molemmat kun leskiä ovat kysyivät mistä he saisivat kivat suomalaiset tyttöystävät heille. Ehdotin äitiäni. Toinen papoista totesi, että no entäs tuo toinen, pitäähän senkin saada tyttöystävä. Siihenkin oli heti mulla tarjolla ehdokas, äitin sisko tietenkin!

 

Kakku oli kuulemma niin hyvää, että saan vastata äitini ja hänen siskonsa hääkakusta, kun papat menevät heidän kanssaan naimisiin. Otin kehut vastaan ja sanoin hellästi kiitos isi ja lähetin lentosuukon :).

 

Miten ihania nämä isoäidit ja isoisät ja näitä pieniä asioita tämän hetken arjessa osaa arvostaa.

Bieber alias Houdini (postausta toisaalta 23.3.2021)

 

Bieberin, kreikan pojan kuulumisia suuren päivän jälkeen. Bieberin nimi on nyt Bieber Hoo ja se Hoo ei ole sama kuin mun Hoo, vaan hän on Bieber Houdini.

 

Tyyppi teki eilen iltapäivällä katoamistemput. Tiesikö ehkä, että tänään oli klo 10 varattu eläinlääkäri kastraatioon ja lähti hurvittelemaan tyttöjen kanssa vielä kerran. Ei tullut takaisin illalla eikä yöllä, seitsemältä aamulla huutelin ulkona. Ei niin yhtään mitään. Klo 8.30 olisi pitänyt lähteä ajamaan kohti lekuria ja olin kohta soittamassa lääkäriin peruakseni ajan ja Bieberpä suhautti iloisena paikalle.

Lähdimme kohti lekuria ja Bieber pääsi kuin pääsi leikkaukseen.