Ystäväni Leo ja paluu puun alle

Ehkä muistattekin tarinan ystävästäni Leosta? Oli aika taas palata Leon ja meidän lempirannalle ja sen puun alle.

Olipa taas aivan yhtä ihanaa tulla juurikin tänne! Aurinko on jaksanut paistaa, päästy uimaan, merivesikin oli vielä +23, tiesivät kertoa nuo mainiot tsekkiläiset asuntoautolijat tuosta vierestä.

Eilen aamulenkillä tutustuin kreikkalaiseen matkailijaan Halkidikista, joka niin ikään oli täällä rannalla parkissa kattotelttansa kanssa. Sovittiin, että tulee kaffittelemaan myöhemmin ja jatketaan turinoita. Hän saapuikin oman kaffensa kanssa ja istuimme ulkona yhdessä muidenkin ystävien kanssa auringon paistaessa.

Hän kertoi halustaan tulla Kreetalle asuntovaununsa kanssa talveksi, talvet täällä ovat kuitenkin paljon lämpimämmät, kuin Thessalonikin korkeudella tuhat kilometriä pohjoisempana.

Kerroin hänelle tarinan karavaanariystävästäni, johon tutustuin täällä Kreetalla vuonna 2013. Ystäväni tuli tänne vaimonsa kanssa, joka talvi kissoineen ja koirineen, olin myös yhtenä vuotena ohi ajaessani vieraana heidän luonaan Itävallassa ja tutustuin siellä heidän muuhun perheeseen. Heidän muu perhe sisälsi seitsemän laamaa, kanoja, ankkoja ja yhden vanhempien mukaisesti lämpimän tyttären. Kävimme myös tekemässä yhdessä laamavaelluksen! Mukavia ystäviä siis ja pidimme yhteyttä läpi vuoden.  

Surullista, mutta totta, vaimo sai Kreetalla sairaskohtauksen vuonna 2018 ja menehtyi. Viikkoa ennen hänen sairauskohtaustansa, hän piti vielä minulle kokkikoulun, kuinka tehdä oikeaoppisesti wienerschnitzelit, kuukautta myöhemmin heitimmekin hänen tuhkansa mereen seremonioineen.

Näimme siis aina toisemme täällä Kreetalla, poislukien talven 2019-2020, jolloin tapasimme taasen Portugalissa useampaan otteeseen. Treffit oli jo sovittu Kreetalle 2021. Tänne hän tulikin, emme vielä olleet kerenneet samaan paikkaan, lockdownin vuoksi. Tammikuussa hän lähetti viestin, ettei voi hyvin ja palaa takaisin Itävaltaan. Helmikuussa hän voi jo paremmin ja kertoi palaavansa vielä tämän talven aikana. Sitä päivää ei tullut vaan hän menehtyi kolme vuotta vaimonsa jälkeen.

Tätä tarinaa kertoessani karavaaniystävästäni tälle kreikkalaiselle, joka pohti tänne tuloa talveksi myös vaunulla, lisäsin siihen hänelle, että olemme itseasiassa juurikin nyt ystäväni lempipaikassa. Osoitin puuta ja kerroin, että tein hänelle pienen muistomerkin sen alle keväällä 2021. Hän huikkasi, hänen nimensä oli siis Leo! Muistomerkki on siis edelleenkin Leon lempipuun alla ja hän oli sen nähnyt sen edellisviikon visitiillään täällä.

Hän kertoi, että puun alla oli ollut edellisellä viikolla parkissa saksalainen pariskunta asuntoautollaan ja he olivat myös kahvitelleet yhdessä.  Yhdessä he olivat pohtineet kukahan Leo mahtoi olla ja mikä oli hänen tarinansa. Nyt hän kuuli sen täysin sattumalta viikkoa myöhemmin ja lupasi jakaa Leon tarinan tälle saksalaiselle pariskunnalle, sillä he olivat vaihtaneet myös yhteystietojaan.

Alla olevasta linkistä voit lukea alkuperäisen alkuperäisen tarinan Pappi, puu ja autioranta keväältä 2021.

https://nomadish.blogspot.com/2021/09/pappi-puu-ja-autioranta-postausta.html
 

Leon pieni muistomerkki marraskuussa 2021