Ruisleivän aamunavaus

 

Aamusta jo pohdiskelin kaikenlaista, ruisleivästä kaikki alkoi! Siis siitä leivästä, jota ei edes ole. Tai oli. Pari pakettia syyskuussa. Ruisleipää kun vain saisi!

Siitä ajatuksia, mitä kaikkea suomalainen saattaa kaivata reissun päällä tai suomalaiset, jotka asuvat pysyvästi ulkomailla. Itse olen jotain siltä väliltä. En ole ikinä ollut näin kauan pois Suomesta, mutta tämän maailman tilanteen takia, on toki muitakin, jotka eivät ole tulleet Suomeen myöskään pidempään aikaan. Viimeeksi lähdin Suomesta heinäkuussa 2019 ajatuksena palata takaisin keväällä 2020. Nyt on jo marraskuu 2021. Aika rientää! (Olisinhan tietenki voinut palata Suomeen, mutta se on toinen tarina se)

Mitä siis kaipaan ruisleivän lisäksi? Karjalanpiirakoita! Karjalanpiirakoita munavoilla, tuoreita marjoja (huom, jopa tyrnin kitkerän katkeran makua), tuoreita sieniä, sitä maailman parasta sinistä suklaata (ja no vähän sitä ruottalaista suklaata myös), hapankorppuja, tuoreita yrttejä ruukuissa, koskenlaskijan juustoa, suklaalehtikeksit...

Ylipäätänsä suomalaisia ruokakauppoja, joiden tarjonta on maailman huippua! Isot valikoimat vaihtoehtoisia kasvistuotteita "liha"pullineen ja pihveineen, hyviä hedelmä- ja vihannesosastoja, erikoisolut- valikoimaa, erilaisten jauhojen määrää (itse tehty leipä erilaisilla jauhoilla ja tuorehiiva!)...

Ymmärretäänköhän Suomessa edes arvostaa sitä kuinka mahtavat ruokakaupat siellä on?

Kaipaan myös vastaleikatun nurmen tuoksua, kävelyä paljain jaloin nurmella, metsäpolkuja, ylipäätänsä luontoa ja kesän valoa!  

Etnisiä ruokaravintoloita, kesäistä kauppatoria, Vltavan herkullista valkosipulikeittoa, kuljeskelua kotikaupunkini keskustassa. Hyppäys merelliseen kaivopuistoon ja taas sitä kaffittelua.

Ja tietty joku metalli konsertti! Viimeinen sekin ulottui juurikin kesään 2019 Metallicalla 🤘.

Tietysti on ikävä ystäviä ja sukulaisia (no osaa niistä :P ), se, että olisi toisinaan hiukan enemmän sosiaalista elämää, voisi mennä kaverille kahville silloin kun huvittaa ja nauraa maailman hölmöimmille jutuille yhdessä. Kurvata äidin pihaan ja juoda sitä kaffetta sielläkin <3. 

Harrastustoimintaa yhdessä vaikka jonkun ryhmän kanssa, jotain luovaa tekemistä ja ideoiden vaihtoa. Puhua omaa kieltäkin!

Se, että olet "aina" reissussa, joka omalla kohdallani on kestänyt jo toistakymmentä vuotta, osaa arvostaa tiettyä elämän helppoutta, joka olisi ns. kiinteässä kodissa. Ajattele, ettei tarvitse miettiä, mistä löytää kiva ja tietty turvallinen paikka yöksi (en toki koe tätä vaikeaksi, älkää ymmärtäkö väärin), täytät vedet autoon välillä kanikoilla parinkymmenen metrin päästä (yleensä kyllä suoraan letkulla), olet aina säästäväinen veden kanssa, se, että sateisina päivinä voi käydä niin, ettet lataa edes puhelintasi, puhumattakaan että pääsisit aina nettiin. Sähkönkäyttöä tulee myös mietittyä. Vesi ja sähkö, kiinteässä kodissahan ne ovat perusjuttuja. Entäs sitten pyykinpesu? Kotona vaan helposti pyykit koneeseen ja nappula päälle ja on tilaa missä kuivattaa juurikin niinä sateisina päivinä myös. Ei tarvitse etsiä koneita, joita joissakin maissa on todella harvoin.

Tietenkin yllä mainittua "ongelmaa" ei ole, jos olet vaikkapa leirintäalueella piuhan päässä kiinni ja leireistä löytyy tosiaan yleensä pesukoneetkin. Mutta tämäkin on jo sitten ihan toinen tarina vertailuineen.

Silti, rakastan pikkuista autokotiani ja olen kiitollinen kaikista tekemistäni matkoista, tapaamisista erilaisten ihmisten kanssa ja upeista paikoista, joita kohdalleni on osunut. Tänään tuli vain ihan pikkuriikkinen ikävä :).

 P.S. Ja tietenkin kaipaan pullaa, ihan peruspullaa tai korvapuustia, kaffen kanssa tietenkin :)