Iloa on tuonut kauan kaivattu lämpö Kreetalla ja luonnon herääminen. Olemme saaneet olla enemmän taas ulkosalla ja upea löytö oli kuvan vesiputous, oikea luonnon ihme kauneudellaan. Surua taas toi uutiset, joissa kuulin ”mun papun” , ystäväni isän menehtyneen. Papu oli jo 93-vuotias, se oli odotettavissa. Kaksi viikkoa sitten lähdin ystäväni kylästä, hyvästellen kylän väen ja papun. Suudelma vielä hellästi otsalle, tietäen varmasti ettemme näkisi enää toisiamme. Kaunista matkaa Papu, kalo dromo..
Raineya on myös kova ikävä, mutta tuntuu jo helpommalta. Raineyllä oli käytössä jo viimeiset kolme vuotta koiria varten tehty ramppi, jonka avulla Rainey pääsi paremmin kulkemaan sisään ja ulos autosta. Ramppia ei enää tarvittu ja lahjoitimme sen eläinlääkärille, joka auttoi Raineyn viimeiselle matkalleen. Heillä voi olla käyttöä rampille klinikalla ja hyvä niin jos se voi auttaa muitakin.
Ja siitä lämmöstä, mittari kävi täällä jo +28 asteessa, mutta siihen päälle alkoi kymmenen päivän saharan pöly, huoh! En ole ikinä kokenut näin pitkäkestoista jaksoa pölyä, useimmiten ne kestävät muutaman päivän. Sitä pölyä ei ole terveellistä hengittää ja astmaatikoiden tulisikin pidättäytyä olemasta ulkona. Mukana kulkee kaikenlaisia mikrohiukkasia raskasmetalleista muuhun pölyyn.