Pienessä italialaisessa kylässä ollessamme sattui kohdallemme ihastuttavan rouvan valoisa läikähdys menneisyyteen. Koira ja minä kävimme matkaparkin kylässä joka päivä kahvilla, jäätelöllä tai lasillisella viiniä ja tutustuimme tähän selvästi hienostuneeseen englantilaisrouvaan jo ensimmäisenä päivänä. Seuranaan hänelläkin koira ja istahti hän pöytäämme, samalla kun kysyi " Do you mind if we sit here with you?"
Ainahan meille seura kelpaa! Esittelimme toisemme, kutsuttakoon häntä tässä Margaretiksi. Koira ei ollutkaan hänen, vaan edesmenneen siskonsa, joka päätyi lopulta hänelle Englannista Italiaan, joten hän ei ollut koiran iästäkään ihan varma. Ensimmäisenä päivänä jutustelimme niitä näitä, hän kertoi kuinka päätyi Italiaan ja puhui paljon edesmenneestä työnantajastaan, kuinka he olivat tavanneet ja kertoi muutamasta seikkailustaan maailmalla. Kerrassaan piristävää seuraa Margaret!