Previosly happened 2

Greek Funeral / Kreikkalaiset (erilaiset) hautajaiset

Bone House

Ystäväni joutui matkallamme Kreikassa erikoiseen tilanteeseen, nimittäin arkunkantajaksi hautajaisiin. Ei sinänsä ole ihmeellistä olla arkunkantaja, mutta näissä olosuhteissa tilanne oli vähintäänkin koominen. Olet lomalla, tapaat ihmisen seurueessa, vaihdatte muutaman sanan ja muutaman päivän kuluttua kannatkin sitten hänen arkkua...

Palataanpa vielä tähän kreikkalaiseen tapaan haudata, johon sattumalta tutustuimme muutama päivää aiemmin. Emme olleet tavasta aiemmin kuulleet ja ehkäpä ironisemmaksi asian tekee se, että kreikkalaisesta hautauksesta meille kertoi mies, jonka tapasimme sattumalta vuorilla: Seisoskelimme huipun reunalla ja paikalle sattui tämä mies muutaman ystävänsä kanssa. Hetken siinä tarinoidessamme, ilmeni että myös hän on englantilainen, kuten tämä vainajammekin (joka siinä vaiheessa ei vielä ollut vainaja). Sen lisäksi, että hän oli britti, paljastui hän myös vainajamme naapuriksi (ottakaamme huomioon, että tämä vuoren huippu oli toisella puolella saarta, kuin missä nämä englantilaiset herrasmiehet asuivat).

Kreikkalaiset hautajaiset tulivat puheeksi sattumalta, sillä ollessamme tämän vuoren huipulla, etsimme oikeastaan tietä Kastroon, joka on hylätty kylä erään toisen vuoren laidalla. Saimme ajo-ohjeet, sekä lisäksi kehotuksen käydä tutustumassa Kastron ”luu- taloon” kirkon takana. Mikä sitten on luutalo? Kreikkalaisen kuollessa, haudataan hänet arkussa, kuten meilläkin. Ero tulee siinä, että noin viiden vuoden kuluttua hautauksesta, luut kaivetaan ylös, joko omaisen toimesta tai jonkun jolle maksetaan tästä työstä korvaus. Luut puhdistetaan, laitetaan laatikkoon ja viedään ”luu- taloon”. Laatikon kyljessä lukee usein tussilla kuolinpäivä sekä luiden kaivamispäivä. Tämän lisäksi voi laatikon päällä tai kyljessä olla kuva vainajasta, toisinaan kehyksissä. Kun huoneessa on liikaa laatikoita tai jos laatikot ovat huonossa kunnossa ja lahoamassa, luut heitetään lattialle sekaisin muiden luiden kanssa. Meille tämä tapa kuulosti vähintäänkin erikoiselta ja kummastelimme sitä, ettemme olleet siihen aiemmin törmänneet. 

Löysimme Kastron ja Kastron luu- talon kirkon takaa niin kuin ohje sanoi. Siellä todella oli laatikoita ja lattia oli kauttaaltaan luiden peitossa. Ihmettelimme tapaa mutta totesimme sen myös ihan luonnolliseksi, sen suurempia huokailematta. 

Pari päivää tämän jälkeen ystäväni sai sitten puhelinsoiton ystävältämme. Hän soitti kertoakseen tämän 74-vuotiaan englantilaisen herrasmiehen, kutsuttakoon me häntä tässä Johniksi, menehtyneen ja että tarvittiin arkunkantajaa hautajaisiin, jotka olisivat muutaman tunnin kuluttua. Ystäväni suostui ja pyyhälsi Johnin talolle sovittuun kellonaikaan asuna ”palmusortsit” ja oranssi t-paita (emme aavistaneet pakata mukaan hautajaisvaatteita). 

Paikalla oli yhteensä kahdeksan miestä, joista kuusi kerrallaan toimi kantajina. Arkku kannettiin talolta kirkolle eikä paikalla ollut pappia eivätkä kirkonkellot soineet, mikä teki näistä hautajaisista erikoiset jopa kreikkalaisessa mittakaavassa. John ei ollut uskonnollinen kaveri ja näin ollen tässä kunnioitettiin hänen toivettaan tulla haudatuksi ilman sen kummallisempia kirkollisia menoja. 

Arkku saatettiin perille pienten hankaluuksien jälkeen, sillä maasto oli aavistuksen vaikeakulkuinen ja Johnin arkku oli raskas. Kantajat joutuivat muutaman kerran levähtämään ja joku kantajista totesikin, ettei Johnilla enää ole kiire mihinkään. Näissä erikoisissa hautajaisissa kuultiinkin monta letkautusta, joita ei taatusti yleensä hautajaisissa tule vastaan. John oli selvästi huumorimiehiä, kun katseli tätä pientä hautajaisväkeä, joka koostui hänen muutamasta ystävästä, sekä todistettavasti ainakin yhdestä ventovieraasta turistista. Arkku saatiin turvallisesti perille ja siellä olikin ystävälleni sitten seuraava uusi tilanne edessä. Kuoppaan oli tehty tilaa aamulla Johnia varten, toisella puolella kuoppaa oli multakasa, toisella luukasa (!). Edellisen vainajan jäännökset oli juuri kaivettu ylös Johnia varten ja oletamme, että ne päätyvät omaisten toimesta paikalliseen luutaloon. Marmoriseen hautakiveen oli tussilla kirjattu vainajan nimi ja kuolinaika, jotka nyt vedettäisiin yli ja tilalle laitettaisiin Johnin tiedot. (Tässäkään) asiassa ei turhia pröystäilyjä näkynyt. Haudankaivajat odottivat lyhyen toimituksen ajan hiukan kauempana lapioihinsa nojaten, kun hautajaisväki jätti Johnille lyhyet jäähyväiset. Arkunlaskun jälkeen kaikki kokoontuivat paikalliseen tavernaan, jossa tarjoilun virkaa toimitti Mythos, kreikkalainen olut. Malja Johnille! Cheers John!

Seuraavaksi toivoisin kutsua kreikkalaisiin häihin…