Sylin täydeltä "hortaa"

Kreetalla on satanut runsaasti tänä talvena ja kylmää on piisannut. Mutta sade taas on antanut luonnolle voiman kasvattaa paljon hortaa, eli villejä vihanneksia/vihreitä. 

Ensimmäisen päivän tiimissä oli mukana kolme leskeä, 88-vuotias rouva, 72-vuotias rouva, 60-vuotias rouva ja sitten tämä matkailija neiti. Putsasimme näitä kassikaupalla, jonka jälkeen ne keitettiin ja päätyivät tavernan keittiön pakkaseen.

Tämän lisäksi olemme putsanneet kilokaupalla vihreitä papuja, jotka nekin päätyvät pakkaseen. Papu- tiimissä olimmekin jo selvästi nuoremmalla porukalla hommissa, keski-ikä 35, mutta edelleenkin tyttöjen kesken. Muistelinkin ääneen, että viime vuonna näihin samoihin aikoihin mukana perkamassa oli 93-vuotias papus, ystäväni isä. Nyt on vanhuus kaatanut hänet sänkyyn, eli papus ei ole enää papuja meidän kanssa pilkkomassa. Sanoinkin, että hei papu tarkoittaa suomeksi papua ja heitä nauratti kovasti. 

Tunturi ja maailmanloppu

 

Kohdalleni on osunut kaksi paikkaa, jotka ovat kauneudellaan ja paikan luonteen vuoksi saanut kyyneleet silmiini. Toinen niistä on tunturi Suomessa ja toinen "maailmanlopun" paikka Espanjan Galiciassa. 

Fisterra, maailmanloppu, Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksen (Pyhän Jaakopin tie) viimeinen etappi. Kuvassa 0 km matkaa jäljellä pyhiinvaeltajille, jotka ovat kukin eri mittaisia matkoja vaeltaneet saapuakseen Fisterran majakalle. Ajaessani kohti Fisterraa ja sen majakkaa, eläydyin kuvitelmissani kaikkien niiden vaeltajien tuntemuksiin, jotka kävelivät tien vierttä rinkkoineen. Miltä heistä mahtoi tuntua, kun matkan loppu näkyi? Kun majakka pilkisti esiin ensimmäisen mutkan takaa? Tämä vaellushan on henkinen matka, jossa monet tutkiskelevat itseään, toiset enemmän, toiset vähemmän. Mitä ajatuksia matka on heille antanut? Tilanteen voimallisuus toi kyyneleet silmiini.

Vietinkin Fisterrassa useamman päivän vapaaparkissa kauniissa ja jylhässä maisemassa. Seutu tunnetaan myös nimellä Costa da Morte, kuoleman rannikko, sillä sen jyrkänteet ja usein raivoava meri on tunnettu veneiden haaksirikkoutumispaikka. Jo muinaisina aikoina ihmiset uskoivat sen olevan maailmanlopun rannikko, auringon laskiessa Atlantin taakse.

Jo paikan luonne tuo dramatiikkaa yhdistettynä vaelluksen päätepysäkkiin, se kosketti syvälle tunteisiini.