Tunturi ja maailmanloppu

 

Kohdalleni on osunut kaksi paikkaa, jotka ovat kauneudellaan ja paikan luonteen vuoksi saanut kyyneleet silmiini. Toinen niistä on tunturi Suomessa ja toinen "maailmanlopun" paikka Espanjan Galiciassa. 

Fisterra, maailmanloppu, Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksen (Pyhän Jaakopin tie) viimeinen etappi. Kuvassa 0 km matkaa jäljellä pyhiinvaeltajille, jotka ovat kukin eri mittaisia matkoja vaeltaneet saapuakseen Fisterran majakalle. Ajaessani kohti Fisterraa ja sen majakkaa, eläydyin kuvitelmissani kaikkien niiden vaeltajien tuntemuksiin, jotka kävelivät tien vierttä rinkkoineen. Miltä heistä mahtoi tuntua, kun matkan loppu näkyi? Kun majakka pilkisti esiin ensimmäisen mutkan takaa? Tämä vaellushan on henkinen matka, jossa monet tutkiskelevat itseään, toiset enemmän, toiset vähemmän. Mitä ajatuksia matka on heille antanut? Tilanteen voimallisuus toi kyyneleet silmiini.

Vietinkin Fisterrassa useamman päivän vapaaparkissa kauniissa ja jylhässä maisemassa. Seutu tunnetaan myös nimellä Costa da Morte, kuoleman rannikko, sillä sen jyrkänteet ja usein raivoava meri on tunnettu veneiden haaksirikkoutumispaikka. Jo muinaisina aikoina ihmiset uskoivat sen olevan maailmanlopun rannikko, auringon laskiessa Atlantin taakse.

Jo paikan luonne tuo dramatiikkaa yhdistettynä vaelluksen päätepysäkkiin, se kosketti syvälle tunteisiini. 

Cabo Fisterra, Fisterran majakka

Karttakuvasta näkyy Santiago de Compostelan kaupungin sijainti, jossa on myös paikan nimen mukaan oleva katedraali. Vaeltajat päättävät matkansa sinne ja "todelliset" vaeltajat jatkavat matkaansa vielä Fisterraan, kerryttäen lähes sata kilometriä lisää vaellukselle. Kun kävin Fisterrassa, en vielä samana vuonna tutustunut tähän katedraaliin, vaan vasta muutaman vuoden myöhemmin tein sinne oman retken. Pohjoinen Espanja on sen verran kaunista seutua, että sinne on hienoa palata aina uudelleen.

Kuvassa näkee myös asuntoautojen vapaaparkin.

Ihmiset ripustavat tälle päätepysäkille lahjoja, viestejä, simpukoita, kenkiä...sen kertainen henkinen matka on päättynyt.

Ristin edessä olevalla kalliolla moni myös polttaa vaelluskenkänsä tradition mukaan.

Joku oli jättänyt kenkänsä matkan päätteeksi ristille, joka on symbolinen ele monelle vaeltajalle.

Pronssinen valettu vaelluskenkä koristaa näkymää Atlantille.

Ehdottomasti nyt ajankohtainen!

Autokodin makkarin näkymä

Kuva osa 1, Katse kohti majakkaa

Kuva osa 2, Katse kohti majakkaa

Kuva osa 3, Katse kohti majakkaa

Kuva osa 4, Katse kohti majakkaa

Entä se toinen paikka, se alussa mainittu tunturi? Sehän on Saana, Saana tunturi, jossa olen käynyt lumettomana vuodenaikana, sekä talvimaisemalla. Ensimmäistä kertaa Saanan nähdessäni, ajettuani pitkin käsivartta kohti pohjoista, purskahdin kyyneliin ratin takana sen kauneudesta. Miten se olikin niin kaunis! Saana on saamelaisille pyhä ja olen loputtoman kiinnostunut myös saamelaisesta kulttuurista ja taiteesta.

Tietysti kohdalleni on siunaantunut kauniita ja pyhiä paikkoja muitakin ja vautsi elämyksiä on ollut paljon, mutta nämä kaksi, tunturi ja maailmanloppu kolahtivat sydämeeni erikoisella tavallaan. Kiitos Saana, kiitos Fisterra.