Kaupungista maalle

Torstai, eli päivä Neron leikkauksen jälkeen, oli luvassa muutaman tunnin kaupunkierros, kun molemmat koirat jäi ystäväni hoitoon, sopi mulle! Hieno keli vaellella Rethymonin vanhassa kaupungissa, käydä kahvilla ja oluella, toki tärkeintä tälle reissulle oli löytää Nerolle kauluri, kun semmoista ei mukaan sattunut eläinlääkäriltä edellispäivänä..

Tyyni ja aurinkoinen päivä pienellä pilvihötöllä!

Nero eläinlääkärillä

Eilen olikin jännittävä päivä monelle ihmiselle ja tietenkin Nerolle itselleen, sillä eilen oli Neron sterilisaatio! Jännää tämä oli myös Neron uudelle ikiomalle tulevalle perheelle, jotka myötäelävät tätä Neron elämää täällä Kreetalla, siellä Suomessa! Eli Nerolla on nyt myös ihana perhe, joka odottaa Neron näkemistä ja kyllä minäkin odotan kovasti tämän perheen tapaamista <3!

Mites kaikki sitten menikään eilen? Leikkaus meni hyvin, mikä onkin tärkeintä, mutta pientä lisäjännitystä toi maanviljelijöiden teiden tukkiminen juuri eilen. Moottoritie oli suljettu ja minunhan piti motari ylittää, jotta pääsin Neroa hakemaan ja tietenkin päästä takaisin satamaan Neron kanssa. Matka on yhteen suuntaan noin 6 kilometriä, aikaa reissuun meni lähes kolme tuntia, pitikin taas sattua!

Rethymonin pääkadulla

Kuka vie ketä?

 

Eilen oli ihan mielettömän hieno aurinkoinen päivä, aurinko paistoi pitkän aikaa ennen kuin pilvet taas tuli ja tänään onkin jälleen harmaata, vettä tosin ei ole vielä tullut..Kyllä teki paiste hyvää mielelle!

Tytöillä on päämäärä

 

Tytöillä siis on, ei minulla, tai ei ainakaan sama kuin tytöillä. Eilen jo hämärän tultua, käveltiin sataman päätyyn, joka on se rauhallisin osio satamasta ja päästin molemmat vapaaksi juoksua varten. Iso kutsui Neron heti leikkiin ja vauhtimimminä Nero ryntäili joka suuntaan, ison vain haukkuessa perässä. Kalastajan veeneestä tuli kutsu Nerolle ja Nerohan meni, kun näki miehen siellä kättä viuhtovan – ”Mä oon niin varma että tolla tyypillä on mulle jotain hyvää syötävääääää, iiikkkk!”. Ja oikeassahan Nero oli, kalastaja heitteli mureita piffin palasia Nerolle veneestään sataman betonille. Iso meni perässä ja minä viimeisenä, isokin sai osansa. Yritä sitten kreikkalaiselle kalastajalle, joka ei puhu englantia selittää, etten halua että ainakaan Neroa ruokkii kukaan muu. En siis edes yrittänyt vaan kiittelin kovasti koirien puolesta ja vaihdettiin kuulumisia säästä ja kaikki tämä siis kreikaksi, huh (!). Herrasmies tarjosi lasillisen rakia lämmikkeeksi ja kilistelimme Kreetan säille...

Arkea satamassa

 Meillä ei olekaan ollut kunnon nettiyhteytta sitten Kalyvesista lähtömme jälkeen, kun torstaina suunnistimme eläinlääkärille, koska tarhakäynti Soudassa ei sitten onnistunut, no ehkä sitten myöhemmin. Kreetan kodittomat eläimet auttoi taas kerran suosittelemalla hyvää eläinlääkäriä Haniassa, mutta jätin sen väliin, koska sijainti oli ihan keskustassa ja isomman auton kanssa voi olla hankalaa. Katselin siis netistä lääkäreitä ja päädyin Rethymnonin kupeessa olevalle lekurille, jonka eteen sai auton parkkiin (kiitos google maps!). En soittanut ja varannut aikaa etukäteen, mehän vaan pelmahdettiin sisälle. Tärkeintä oli saada Nerolta otettua verinäyte, jossa analysoitaisiin onko tytöllä tuota välimeren maiden vitsausta, eli leishmaniaa. Näyte otettiin ja tulos negatiivinen, hyvä Nero!

Time for macrame

Lasts posts have been soooo doggy, but this posting is still nothing to do with this beautiful island and its scenerys. Its about my new passion, macrame that I have been doing, even I am taking care now of two dogs, I have found some time. Ok, no more word dog on this post!

Ive been doing several macrame works and I really enjoy it, making knots can make you nut!

Sadepäivän arkea

Eilinen päivä ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi niin paha, mitä säätiedotus oli etukäteen povaillut, sopii meille! Toki satoi, mutta aurinkokin näyttäytyi ja saimme auton akkuja ladattua paneeleiden kautta. Viime yönä ja aikaisin aamusta ukkosti ja satoi todella kovaa, rakeitakin tuli, mutta kun oli aamulenkin vuoro, niin säästyimme tältä kaikelta. Sadetta on tullut nyt aamupäivälläkin, mutta nyt taas paistaa = lisää energiaa meille kaikille ja lämpöä!

Heiii, mitäs tyyppejä te ootte?

Elämää kylässä niitten kahden kaa

Eilinen päivä menikin Kalyvesin kylässä, Haniasta itään, jonka keskustaan parkkeerasimme silloin toissailtana. Tiedossa oli, että illasta alkaisi sateet reippaan tuulen ja kylmenevän sään kera, joten harrastimme ulkoilua varastoon, mikäli se nyt on edes mahdollista. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, mutta tuulta pukkasi jo puuskittain, menoamme ei se haitannut...

Arkea niiden KAHDEN koiran kanssa asuntoautossa

Yesterday I was posting a new article again after a long time, but in Finnish, sorry for all you who are not able to follow it. I will come back in English, when I will come back to my "normal" postings, when the solution for the dog I found from the Cretan mountains is solved, stay on tune, or use this funny translation thing of google :).

Eilen olikin hauska päivä, tai siis nyt se naurattaa, eilen ei. Aamutouhujen jälkeen meille on syntynyt jo aika hyvä rutiini, jotka molemmat koirat ovat omaksuneet, tai siis tuo vanhushan on jo niin rutinoitunut entuudestaan...

Ylös ulos ja lenkille, sitten kaikille aamupala, jonka jälkeen koirat makoilevat ja sulattelevat ruokaa, toinen siellä varjossa ja toinen siellä aurinkopaikalla, kuten alla oleva kuva aika hyvin kertoo...

Elämää asuntoautossa KAHDEN (!) koiran kanssa

Kuten jotkut teistä ovat jo huomanneet, on blogipäivitysteni väli pidentynyt, tai siis oikeammin voidaan sanoa, että niitä ei ole edes ollut, siis päivityksiä. Miksi? Koska kohdalleni sattui tämän pienen neropatin löytäminen Kreetan vuorilta jo ennen joulua. Neropattini, on tietenkin tämä Nero-koira, jolle olen etsinyt kotia siitä päivästä lähtien. Arki on siis hiukan muuttunut kahden koiran kanssa asuntoautossa rytmiä etsien, kunnes Nerolle saadaan se ihka oma koti. Vaikkakin alan jo kiintymään Neroon ja tuo oma ”vanhuskin” on Neron sata lasissa hyväksynyt, olen järkevä ja tiedän, että kahden koiran kanssa matkustaminen on meikäläiselle mahdotonta, koska elämäni matkalle ei vielä ole loppua tulossa...

Searching a home for Nero

*scroll down for English/ελληνικά/French/Finnish*

Hello Friends! Found this skinny female dog, called now Nero (the name comes because she was found next to a source and nero means water in Greek and in my language it means genius) on the Cretan mountains just before Christmas and I have been looking a place since that day, but I could just not leave her behind and get starved. I can´t keep her myself since I stay in a camper van and I do already have one bigger rescue dog, space is limited and it is not an option for me to traverse Europe with two dogs in my van...