Arkea niiden KAHDEN koiran kanssa asuntoautossa

Yesterday I was posting a new article again after a long time, but in Finnish, sorry for all you who are not able to follow it. I will come back in English, when I will come back to my "normal" postings, when the solution for the dog I found from the Cretan mountains is solved, stay on tune, or use this funny translation thing of google :).

Eilen olikin hauska päivä, tai siis nyt se naurattaa, eilen ei. Aamutouhujen jälkeen meille on syntynyt jo aika hyvä rutiini, jotka molemmat koirat ovat omaksuneet, tai siis tuo vanhushan on jo niin rutinoitunut entuudestaan...

Ylös ulos ja lenkille, sitten kaikille aamupala, jonka jälkeen koirat makoilevat ja sulattelevat ruokaa, toinen siellä varjossa ja toinen siellä aurinkopaikalla, kuten alla oleva kuva aika hyvin kertoo...

Molemmat koiruudet sulattelivat ruokaansa ja silloin itselläni on hyvää aikaa tehdä omia aamujuttuja, joka tarkoittaa aamusiivousta (jee!) ja vaikkapa sitä toisen kupposen juomista kirjan tai koneen äärellä, suihkussa käyntiä..Eilen laitoinkin suihkun lämpimän veden boilerin päälle, touhuilin sitä odottaessa kaikenlaista. Nero oli siinä vaiheessa jalkojeni juuressa lattialla, kun se lämpöpuhallin siihen mukavasti puhaltelee, sen ollessa päällä. Ei mennyt kuin tovi ja Nero nousi ylös ja rupesi venyttelemään ja kylkeään nuolemaan, jolloin huomasin pyyhkeen, jonka päällä Nero yleensä on oli märkä (!), voi ei taisi pisut tulla. Pyyhe lavuaariin ensimmäiseen pikahuuhteluun, nenään tuli outo puhtaan aineen tuoksu ja mietin, olinko huonosti huuhdellut pyyhkeen kun sen viimeeksi pesin. Koira ulos ja jatkoa odotellen jos pisua olisi vielä lisää tulossa. Kastoin talouspaperin palan ja hieroin sitä Neron kylkeen, miten se pisu on muka kyljen etuosan kastellut, kysyn minä! Mitä mitä, koirahan rupesi vaahtoamaan märästä kohdasta! Täh? Olinko Neronkin huonosti huuhdellut kun sen olin löytöpäivänä tavernan suihkun alla pessyt? Joku ei nyt stemmaa..

No hupsista, tajusin, että koirashampoon on täytynyt heittää voltit ja pullo ruvennut vuotamaan, ensimmäinen kohde oli Nero, sen jälkeen Neron pyyhe ja sen jälkeen mun kokolattia matto, prkl!
Onneksi mun matto on mallia palapeli, koska olen sen ihan itse hienosti suunnitellut ja leikannut. Se pala ulos, joka oli shampoossa, suihku auton ikkunasta ulos, jotta pääsin mattoa huuhtomaan, joka vain vaahtosi ja vaahtosi. Pyyhe myös kunnon huuhdontaan ja sitten tietenkin Nero. Entäs se oma suihku joka ihanasti odotti veden lämpiämistä? No, se saikin sitten jäädä väliin, koska auton vesivarannot olisi loppu, niin lämmin ja kylmä vesi. Sen siitä saa kun säilyttää koirashampoota lattian rajassa epävakaissa olosuhteissa, asuntoautossa asuessa tulee kaikki kolot täytettyä, mutta jatkossa shampoo ei ole enää siellä omassa lattiakolossaan, vaan ihan siellä missä muitakin pesuaineita säilytän.

Olimme joka tapauksessa iltapäivällä jatkamassa matkaa ja suunnitelmissa oli jo Kissamoksen satamassa pistäytyminen vesivarantojen täyttöä varten. Autossa on oppinut, ettei vettä ole tuhlattavaksi. Sadan litran tankki kestää kymmenisen päivää, yritäppä samaa kotona, jossa lämmintä vettä on saatavilla ilman kikkailuja ja että sitä riittää koko suihkun ajaksi.

Kohti Kissamosta ja siellä odotellessa vesitankin täyttymistä, ilmaantui paikalle yyber suloinen koiruus. Vanhus tuttuun brutaaliin tapaansa lähestyy koiraa vaanien (aina sama juttu, mutta todella vaaraton on aina tämä vanhus), tämä uros luonnollisesti perääntyy, vanhus juoksee perään ja heti rupeavat hännät heilumaan ja leikki voi alkaa. Nero selvästi ottaa vaikutteita tästä mun isosta ja käyttäytyy kuin paikalle tullut uros olisi isokin uhka. Haukkuu, riuhtoo remmissä, päästään Neronkin irti ja ei mitään probleemaa. Haistelevat toisiaan ja uhkaa ei ole.

Nero ja sataman poitsu

Satamasta kohti Kalyvesta, jossa parhaillaan olemme odottaen vielä jos Soudan tarhaan pääsisimme.
Alkoi olla jo hämärää, kun pääsimme parkkiin, kun vasta myöhään lähdimme liikkeelle eilen.
Hämärän tulo tarkoittaa siis koirien lempihetkeä, RUOKAA! Otetaanpas riisit esille jääkaapista, jotka eilen keitettiin ennen lähtöä hyvissä ajoin. Mutta missä on riisit??? Ei oo todellista, ne unohtui auton katolle, jossa ne olivat jäähtymässä. Auton kattoikkuna auki, kurkistus ja katolla näkyi möykky riisiä käden tavoittamattomissa! Molemmat tuppervaarat tyystin kadonneet ja keittohetkeä muistutti tämä iso läjä katolla! Huh. Mietin tämä sotkun siivoamista myöhemmin. Nostaisiko Neron katolle remmin varassa ja päästäisi sen katon siivoamaan imurointi tekniikalla? Tuota isoa ei katolle jaksaisi edes nostaa, Neron sinne saisi helpostikin. Hoitaisivatko linnut putsauksen aamutuimaan? Kuvittelin jo parven lokkeja siellä nokkimassa. Ei kiitos, nokkisivat vielä aurinkopaanelikin hajalle. Pitkä bambu vaelluskeppini esille ja sillä kattoa törkkimään ja puhdasta tuli.

Tänään taas uusi päivä, toivomme vähemmän tällaisia pikku katastrofeja.