Tytöillä siis on, ei minulla, tai ei ainakaan sama kuin
tytöillä. Eilen jo hämärän tultua, käveltiin sataman päätyyn, joka on se
rauhallisin osio satamasta ja päästin molemmat vapaaksi juoksua varten. Iso
kutsui Neron heti leikkiin ja vauhtimimminä Nero ryntäili joka suuntaan, ison
vain haukkuessa perässä. Kalastajan veeneestä tuli kutsu Nerolle ja Nerohan
meni, kun näki miehen siellä kättä viuhtovan – ”Mä oon niin varma että tolla
tyypillä on mulle jotain hyvää syötävääääää, iiikkkk!”. Ja oikeassahan Nero
oli, kalastaja heitteli mureita piffin palasia Nerolle veneestään sataman
betonille. Iso meni perässä ja minä viimeisenä, isokin sai osansa. Yritä sitten
kreikkalaiselle kalastajalle, joka ei puhu englantia selittää, etten halua että
ainakaan Neroa ruokkii kukaan muu. En siis edes yrittänyt vaan kiittelin
kovasti koirien puolesta ja vaihdettiin kuulumisia säästä ja kaikki tämä siis
kreikaksi, huh (!). Herrasmies tarjosi lasillisen rakia lämmikkeeksi ja
kilistelimme Kreetan säille...
Pääsimme takaisin autolle ja hetken kuluttua oveen
koputettiin, iso haukkui ja Nero ei ollut moksiskaan, kalastajahan se siellä
oli – ”Jee, sen täytyy tuoda mulle lisää lihaa!!!”. No ei, vaan pullollisen
rakia talven iloksi ja taas saimme nauttia kreikkalaisesta
vieraanvaraisuudesta:).
Muutamaa tuntia myöhemmin olimme lähdössä sille illan
viimeiselle lenkille, iso vapaana ja Nero remmissä ja kas kummaa, molemmilla
oli sama suunta, se heidän uusi päämääränsä. Me halutaan mennä kalastajan luo!
Ohittaessamme kalastajan veneen, tuli kutsu tulla heidän paatille, tässä
vaiheessa vaimokin oli tullut jo paikalle. Juttelimme niitä näitä ja siis
edelleen kreikaksi, mutta ilmeillä, eleillä ja pienellä sanavarastolla pääsee
kummasti eteenpäin. Vaimo oli hulvattoman hauska ja ilmeikäs venäläisnainen ja
jotenkin hänellä oli taito selvittää asioita että minäkin pysyin kutakuinkin
kärryillä. Naurua riitti!
Seuraavan aamun tullessa, ei päämäärä ollut tietenkään
muuttunut, mutta itse tiukasti toiseen suuntaan ja molemmat tytöt remmissä.
Päivällä on ikkunasta katsoessa ollut vain yksi suunta, siis Nerolla kun tuo
iso makoilee lattialla. Ikkunasta voi kivasti seurata, milloin kalastaja taas
vinkkaa tulemaan paikalle!
Hei kalastaja, mä oon täällä!!! |
Tänään näyttää muuten tältä! Aurinko paistaa monen sateisen ja kylmän päivän jälkeen, mutta lunta on vuorilla kuten kuvasta näkyy. Nyt päästään kunnolla ulkoilemaan!
Haha hahaa!Hauska juttu.Sulle aina sattuu näitä mukavia tuttavuuksia.Joku on vaan niin sosiaalinen.Toimii sun kohdalla.
ReplyDeleteOn varmaan hankala tilanne, kun vaisto käskee toisaalta varomaan jopa mahdollisia myrkyttäjiä ja toisaalta luottamaan iloluontoiseen kalastajaan. Kuten anonyymi yllä sanoo, toislta sosiaalisuus sujuu luontojaan. Mukava tapaus.
ReplyDelete