Friends, food and touring!

 

Very nice month we have had! Friends and touring, still enjoying time on the beach too, with fabulous spots to park :)

Homeless ventilator

Looking for a new home!

Its time to say a real goodbye for the summer 2021, electric hook up and my ventilator. Its been a great summer in a camping, luxury for our life. Off we go touring <3!

Live, laugh, laugh louder

My best friend was coming! I did not see her (or any other friends or relatives) since July 2019, when I left Finland last time! Its sooooo long, too long. But now was time for a good laughter together for 16 days!

Was time to celebarate our days, prosecco served in beautiful Finnish Design glasses, which my friend has designed <3

Kukkaa, kiveä ja kaskaitten konserttia (postausta toisaalta 28.8.2021)

Oikein trooppinen kosteus kolmatta päivää, nousin ylös jo ennen auringonnousua kahvinkeittoon, ikkunat vain valuivat vettä. Sanovat, että jos tuulahtaa etelästä, tuo se kosteuden mukanaan (ei siis edes tuule, kevyt löyhähtely).

 

Ja mitenkä ihmeellinen luonto voi olla, kun hiekastakin kasvaa kukkaa elokuun lämmössä! Tuo kukka (unohdin nimen), aloittaa kukinnan elokuun puolivälissä ja löytyykin monesta paikkaa täältä, kaunis kuin mikä.

Espanjan ihme (postausta toisaalta 24.8.2021)

 

Saatiin Espanjan ihme Kreetalle! Ihme jo siinä, että heitä ei ihan joka päivä näe. Hämmästyksekseni bongasin auton oikeasta takanurkasta SF- tarran. Siis mitä? Mietin siinä voisiko SF merkillä olla ehkä heille jokin toinen funktio? Sehän selviää sillä, kun menee kysymään.

 

Hola, puhutteko englantia? Jo vain vähän, no se riittää. Voinko kysyä mitä tarra SF teille merkitsee? Vastaus tuli reippaasti, Suomi-Finland. Kertoivat olleensa pohjoismaiden turneella neljä vuotta aiemmin. Perinteinen Nordkapp jne. Rovaniemeltä oli tarttunut tuo tarra mukaan, muita eksoottisia tarroja (heidän näkökulmasta) ei ollut. Jänskää että noita on vielä edes myynnissä!

 

Espanjalaisiin ei usein törmää täällä, mutta viime talvena ainakin kaksi autoa talvehti koko talven täällä.

Monta K:ta ja yksi eksynyt Paasilinna (postausta toisaalta 18.8.2021)

 

Kauneutta ja korkeutta, kuivuutta ja kuumuutta, kirjallisuutta ja eksynyt Paasilinna! Ja miten nämä liittyvät toisiinsa? No ei tavallaan mitenkään, ne ovat vain viime päivien elämää Kreetalla.

 

Viimeisenä vähemmän tuulisena päivänä oli kiva taas käpytellä vähän korkeuksissa, kun loppui nyt se armoton tuuli ja kuumuus tuli kylään pariksi päiväksi. Ei samalla voimalla, mitä on ollut oikeastaan koko kesän, vähän lempeämmällä +36 asteella. Kuivaa on luonnossa ja se odottaakin paikallaan uskollisena, että sade tulee taas jonain päivänä.

Huoltoa itse kullekin (postausta toisaalta 14.8.2021)

 

Mitäpäs Kreetalla tällä viikolla? Jarruremppaa, koiraremppaa, mullekin kauneushuoltoa, Suomesta vieraita, sekä (ehkä) salaista reseptiä Italiasta.

 

Autoon kävin laitattaa uudet etujarrupalat ja tsekkasivat samalla takajarrut. Koramummon huoltoa eläinlääkärissä, veriarvot ok, vielä odotetaan lopullisia tuloksia virtsanäytteestä.

Ihana Ateenalainen ystäväni (tutustuin kolme vuotta sitten) tässä samassa paikassa, toi itse valmistamiaan kosmetiikkatuotteita tuliaisiksi. Päivävoidetta, kasvovoidetta, body lotionia, miten ihania, testattu on jo.

Snorklausta kuumuudessa (postausta toisaalta 6.8.2021)

 

Lämpöä ja lämpöä Kreetalla! Autossa päivisin lähes +50 ja yöt autossa olleet yli +35 asteen puolella, huomenna olisi tulossa hiukan helpotusta. Avain onneen on tuo mun lisävaruste, toinen matkis, jolla markiisi, johon kiinni mun aurinkosuoja, ystävän kanssa tehdyt snorklaukset, sekä pihasuhku! 

Käpyttelyä sovelluksen kanssa (postausta toisaalta 29.7.2021)

 

Hei mä päivityin vuoteen 2021 :)! Kun mulla on se uusi puhelinkin, sinnepä mahtuu vaikka mitä, eli latasin käppäily- sovelluksen. Dataahan mulla on puhelimessa ollut jo kaksi vuotta, 7 gigaa kk, todella hyödyllistä. Kävin siis testaa eilen tätä sovellusta (Komoot) ja mikä ilo!

 

Ensimmäinen kosketus siis itselleni tämä ja oli tosi hyödyllinen. En eksynyt (mikä on tosi yleistä), näin juurikin ne paikat, jotka halusinkin nähdä. Välillä tullut hurjia huteja, tosin olenpa eksynyt semmoisiin paikkoihin, mihin ei ikinä muutoin olisi päätynyt, siinäkin etunsa.

 

Kävelin eilen tuon sovelluksen mukaan 12.7 km (kiva tietää matkan pituus), näin vanhoja vesimyllyjä ja söin ehkä kauneimman ikinä kreikkalaisen salaatin, tuolla ylempänä olevassa vuoristokylässä. 

Käpöttelyä (postausta toisaalta 27.7.2021)

Ketterä kuin vuohi Kreetalla (ei tod), mutta vuoren valloitusta tänään Kreetalla. Pääsin tekemään sitä mitä rakastan! Koirat kaverille ja menoksi. Löysin pari jännää luolaakin! Kapusin ylös vuoren toista puolta, mikä kuumuus kun pohjoistuuli ei sinne puhaltanut, alas toista puolta, jossa semmonen tuuli, että hyvä kun pystyssä pysyi paikoin.

Kun suomipappa sudokun opetti (postausta toisaalta 12.7.2021)

 

Matkan varrella oppittua muisto... Tuota leirintäalueen hassua pikkurakennusta tänään katsellessani, palautui mieleeni kolme vuotta sitten samassa paikassa tapatunutta tässä samaisessa leirissä Kreetan saarella.

 

Paikalle pelmahti suureksi ihmetykseksi suomalainen pariskunta asuntoautolla, muita skandinaavejahan ei täällä usein näe. Sydämellinen pariskunta, se kävi nopeasti ilmi. Yhtenä päivänä, ( kutsun häntä aina ja vieläkin mielessäni minun suomi-papaksi), istui pappani tuon pikkutalon kivimuurilla. Minä siitä hänen viereensä ja kysyin mitäs touhuat. Pappa vastasi, että sudokujahan tässä, johon minä, ikinä en ole niistä mitään tajunnut. Pappa sanoi, kuules Olka, tää on ihan helppoa, kun oivaltaa. 

 

Yhdellä lauseella kertoi sudokujen salan ja repäisi vihkostaan sivun irti, osiosta helpot. Illalla niitä täyttelin (ei mennyt ihan sukkelasti), mutta seuraavana päivänä sain palautetuksi opettajalleni kiitettävin arvosanoin :).

 

Siitä alkoi minunkin himo sudokuihin, nykyään menee jo vaikeatkin ja jos joku ihan mahoton sattuu kohdille, lähetän vielä tänä päivänäkin papalleni kuvan whatsappin kautta ja hän ratkoo sen vartissa :P.

 

Ystävyys on heidän kanssa säilynyt ja pidämme usein yhteyttä. Matkat ja muistot <3.

Ruokaa ja ystäviä (postausta toisaalta 10.7.2021)

 

Mites elämä Kreetalla? Ollut kiireistä, ystäviä käynyt moikkaamaassa, ei Suomesta, mutta paikallista ja Romaniasta. Hyviä illallisia ja hauskaa seuraa. Kreikkalainen ystäväni toi (paikalliseen tyyliin), niin paljon ruokaa tuliaisina, että niitä syödään vielä kuukaudenkin päästä. Onneksi on leirintäalueen pakastin. 

 

Kaskaat laulaa koko ajan, tokassa kuvasssa, yksi heistä tutustui mun kuivumassa olevaan mekkoon. Mutta, se että ensin oli järettömän kuuma, nyt on saarielämän tyyliin, ollut todella kova tuuli jo neljä päivää, näyttäis olevan yksi vähemmän tuulinen päivä "jo" ensi viikon perjantaina. Päivisin ei voi pitää ikkunoita auki, oven kun avaa hetkeksi on lehtimyrsky sisällä (kuva 3) puhumattakaan siitä pölymäärästä.

Kuumuus tuli kylään (postausta toisaalta 26.6.2021)

Niin kuuma, todella kuuma. Tuo ihanan kaunis pallukka taivaalla toi meille kuumuuden. Me vaan kökitään hereillä yö myöhään, vieläkin +33 autossa, päivällä päästiin yli +45 autossa, vaikka tuuletin pyörii ja ikkunat, kaikki ovet auki. Koitetaan nähdä asian valoisa puoli, ei hyttysiä. Hyvää yötä Kreikasta zzzzzzzz.

 

 

 

Aamun naurut (postausta toisaalta 20.6.2021)

 

Aamun hauska, paikalle tulee tänne Kreikkaan leirintäalueelle pariskunta auton ja teltan kanssa ja lähestyvät englanninkielellä meitä kysyäkseen löytyisikö pumppua heidän ilmapatjaan. Valitettavasti ei ole huikkaan, mutta ehkä tältä leirinpitäjältä löytyisi. Sanoivat ettei ketään ollut juuri respassa...

 

Okei sanon, ja lähden etsimään paikan "talkkaria" ja lisään, että hän ei kyllä puhu kuin kreikkaa. He seuraavat perässä ja kuuntelevat kun kreikaksi tapailen talkkarille että nämä turistit olisi pumppua vaille ja mimiikalla puhaltelen, jotta tulen ymmärretyksi paremmin. 

 

Siinä vaiheessa nämä turistit ottaa homman haltuun ja hoitavat puhumisen ihan itse, he olikin paikallisia :P. Lisäsivät vielä kohteliaasti, että hienosti puhuin kreikkaa.

.

Miksi tämä pullan kuva? No he toivat tämän juuri leipomosta, ihana ele, pullaltahan tuo näyttää, se selvinnee sitten päiväkahvien kanssa :).

 

Lisätty syyskuussa 2021, pulla se oli (ja siis söin sen silloin heti kahvin kanssa, enkä nyt syyskuussa).

Kohtaamisia osa 324

 

Hei ihanaa täällä Kreikassa sataa ! Ihan vaan että ei täällä aina paista.

 

Se että ne mun talovahtipaikan (te jotka satutte muistamaan tämän meidän ihanuuden joistain aiemmista päivityksistä) tyypit viitsivät ajaa 2.5 tuntia suuntaansa tullakseen meitä morjestamaan ja syötiin hyvä lounas yhdessä ja tietenkin juttua riitti maailman menosta laidasta laitaan.

 

Ja täällä meidän kylän leirissä on ollut mitä erilaisempia asuntoautomatkaajia. Klaus ja hänen vaimonsa Saksasta, Volkkarin westfalia. Todella hienossa maalissa ja niin hyvin pidetyn näköinen pikkuinen aarre! 

 

No miksi se oli niin nätti, johtuu siitä, että he ovat matkanneet sillä 40- vuotta, oli kuulemma käytetty kun hankkivat, sillloin 2-vuotias. Moottorin on Klaus vaihtanut kaksi kertaa ihan itse ja kolmas maalikerros menossa. Vaimo totesi, että jos auton renkaat voisivat puhua, hän olisi varma, että jokainen rengas toivottaisi Klausille hyvät huomenet erikseen :P, niin paljon hän rakastaa autoaan. Ja ihan kaikki Euroopan maat ja vähän sen ulkopuoleltakin on tällä söpöydellä matkattu.

Retki Rethymoniin (postausta toisaalta 1.6.2021)

 

Eilen ihana kaupunkipäivä! Meidän kylästä etelän puoleiselta Kreetalta, pohjoisen puolen Rethymnonin kaupunkiin on 35 km matka, eikä sitäkään tarvitse ajaa tylsissä maisemissa. Upea Kourtaliotikin kanjoni osuu reitille ja vaikka valitsisi toisen reitin, yhtä pitkä, silloin osuu kohdalle toinen kanjoni.

Aika hiljaista oli, turisteja oli liikkeellä, mutta kaukana vielä normista, ymmärrettävistä syistä. Lounaalla istuessani ajattelin, että nyt voisi sattua muita suomalaisia kohdille, mutta ei tullut. Mutta toisenlainen suomikytkös löytyi.

 

Piipahdin ihanan värikkäässä vaatekaupassa, ihan kuin olisi oman vaatekaapin avannut :P. 

Maalausta ja jälleen näkemisen riemua (postausta toisaalta 30.5.2021)

 

Puiden maalausta Kreikassa, ulkoilua ja liikuttavaa odottamatonta jälleennäkemistä. Ja vaikka mitä muuta, mutta aloitetaan näistä maalatuista rungoista. 

 

Eilen maalasivat leirintäalueen pojat oliivilehdon puita, sekä muita puita alueella. Olet ehkä nähnytkin näitä etenkin välimeren alueella. Maalaukset eivät ole siellä vain kauneuden takia, syitä on useampi. Teiden varsilla maalatut reflektoi valoa, turvallista. Maalaus suojaa puuta voimakkaalta UV- säteilyltä, tuholaisilta ja tämä luonnollinen ystävällinen "maali" on täynnä kalsiumia.

Cocktailille (postausta toisaalta 25.5.2021)

 

Ensimmäistä kertaa hiukan iltaelämää Kreikassa sitten lokakuun 2020. Ja yllättäen. Piti vaan heittää kylälenkki koirien kanssa, mutta mentiinkin pieneen cocktail baariin. Se tunne kun tarjoilija tuo menun, lukulasitkin autossa ja yritin muistaa edes yhden coktailin nimen. Ainoa joka tuli mieleen oli Molotovin coktail :P. Huikkasin tarjoilijalle nauraen, että en nää mitään ilman laseja ja vanhempi herrasmies kuuli tämän ja ojensi omansa lainaan.

 

Baarin kissa näytti molemmille koirille nopeasti, että tämä on muuten minun baari ja teidän sopii pysyä ihan siinä pöydän vieressä vaan. Onneksi tuo ketunpoika on myös ok kissojen kanssa.

Kuumuutta pakoon leirintäalueelle (21.5.2021)

 

Tämä olisi sitten meidän kylä seuraavat kuukaudet. Me tultiin leirintäalueelle kesän ajaksi, olisi ihan liian kuuma suomitytölle olla kesä biitsiparkeissa. Rantaan olisko 100 metriä, lähin supermarketti 50 m, ravintoloita vaikka kuinka paljon ympärillä. 35 km ajomatka isoon kaupunkiin, Rethymnoniin, josta löytyykin sitten ihan kaikki kaupat. 

 

Kävin heittämässä fillarilenkin kylän ympäri ja monet tutut kasvot huikkasi heipat ja kuulumisia vaihdettiin. Enemmistö ravintoiloista oli vielä kiinni, mutta siinä vaiheessa, että viikon sisään ovat varmasti kaikki auki. Turistikrääsäputiikit näyttivät olevan jo auki.

Pappi, puu ja autioranta (postausta toisaalta 20.5.2021)

 

Kohtaamisia osa 297

 

Viime päivinä olen miettinyt paljon edesmennyttä karavaanari ystävääni, olenhan nyt hänen(kin) lempipaikassa. Meillä oli aina leikkimielinen kisa jos tiesimme toisemme suuntaavaan samaan paikkaan. No ystäväni voitti tämän ihan aina, sai paalupaikan puun alta.

 

Tänään aamusta rupesin tekemään pientä muistomerkkiä hänen muistolle hänen rakastamansa puun alle. Juuri kun olin saanut sen valmiiksi, paikalle ilmestyy autiorannalle pappi. Lähestyin häntä ja kerroin ystävästäni ja kysyin voisiko hän lähettää hänelle rukouksen. Ystävällinen hymy ja katse, kyseli vielä ystäväni nimeä ja vastasi että tottakai!

 

Erikoinen päivän alku <3.