Nomadish

Nomadish

25 November 2022

Keskiaikaa Italiassa, che bello!

 


Italian ja Euroopan kapeimpiin kuuluvaa kujaa metsästämässä!  Umbriassa, aivan Toscanan rajan vierestä löytyy tämä ihana keskiaikainen pieni kaupunki, Citta Della Pieve joka kyllä hurmaa kävijän! Umbriassa, Toscanasta puhumattakaan löytyy näitä toinen toistaan kiehtovampia romanttisia kyliä ja pieniä kaupunkeja joille sydämeni jaksaa sykkiä. En edes tiedä voiko näitä koskaan nähdä liikaa, veikkaukseni kuitenkin on että ei voi <3.

Talot ovat tehty tiilestä ja kylä tunnetaankin "punatiili- kaupunkina". Osa taloista oli rapattu, liekö sitten myöhemmin rakennettu. 

Hiljaista on kaduilla näin sesongin ulkopuolella, kesällä tämä kylä herää täysin henkiin. Kuvissani ei näy ihmisiä, mutta kyllä niitä siellä tallusteli ja paikalliset olivat äärettömän ystävällisiä. Yllättävän paljon italialaisilla näyttää olevan koiria ja kaikki koirat myös tervehtivät toisiaan, monet jopa ilman koiria tulivat rapsuttelemaan omaani. Päällimäiseksi on nyt jäänyt tuntuma, että italialaiset pitävät koirista <3.


Kaupungin kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluu tämä kuja, Vicolo Baciadonne, suomennettuna pussaava nainen. Se ei ehkä ole Italian kapein, mutta leveyttä löytyy vain 45 cm! Rakastavaiset tykkäävät kuljeksia tällä kujalla ja pussailla, sen on sanottu myös tuovan ikuisen onnen! 





Portti vanhaan kaupunkiin


Kaupungin aukio





Näitä ihania "tunneleita" löytyi kujilta vaikka kuinka monta! Yllättävää oli nähdä alla oleva puu, banaanipuu! Että se pärjää talven näilläkin korkeuksilla ja näytti voivan oikeinkin hyvin.






Lähes kaikkien talojen edessä ja ikkunoilla oli jos jonkinlaista kukkaa ja kasvia, joka teki heti kujat viihtyisämmäksi. Ruukkuina oli välillä aika luovia ratkaisuja joka sai ainakin tämän matkailijan hymyilemään.








Aukio iltavalaistuksessaan



Näkymä kaupungin laidalta, ennen ja jälkeen sumun, kuin järvimaisema usvaisena aamuna!




Asuntoautoille löytyy maksuton matkaparkki, 200 metriä kävellen vanhaan kaupunkiin. Tyhjennys, täyttö ja sähkö ovat myös veloituksetta käytettävissä matkailijoille. Koordinaatit tänne ovat N 42°57'7" E12°0'24". 




20 November 2022

Kohtaamisia Italiassa


Meillä on reissumotivaatio ollut hukassa, mutta kohtaamiset etenkin antavat muistutusta siitä, miten hienoa voi olla, kun antaa näille mahdollisuuden. 

Ensimmäinen italialainen hetki syntyi matkaparkissa, jossa viisi vanhempaa herrasmiestä yhdessä ottavat minut mukaan juttuhinsa -Si, italiaksi tietenkin! Se ei kyllä vielä ihan luista, mutta juttuihin pääsi hiukan kiinni. Minä tietenkin tulin heidän mielestä kovin kaukaa, Italiaan asti ajanut.

Ensimmäinen herra alkoi suosittelemaan mistä saa seudun parasta pizzaa (saanut kuulemma jonkin suuren palkinnonkin), joki olisi vieressä mihin saa jäädä parkkiin ja koirankin olisi siellä hyvä ulkoilla  Toinen herra sanoo, että kyllä sitä parasta pizzaa saa ihan toisesta ravintolasta, se oli valittu koko Italian parhaaksi, pizzakin siellä maksaa normaalin kympin sijaan kolmekymppiä! Sitten alkoi heidän kiivas väittely italialaiseen tyyliin, kuka nyt kolmeakymppiä pizzasta maksaa ja päänpudistuksia. Tunti vierähti heidän juttuja kuunnellessa yrittäen ymmärtää heidän tarinointia.


Autolleni ilmestyi kuin tyhjästä 7-vuotias tyttö. Jaksoi muutaman sekunnin seisoskella auton portailla ja humps vaan kävi istumaan vapaalle tuolille. Alkoi tauoton jutustelu, hän kävi hakemassa isovanhempiansa matkailuautosta puhelimen ja laittoi googlen kääntäjän päälle. Siinä hän lähes käskytti puhumaan ja kertoili omia juttujaan. Opetti ihan aluksi italiaksi kaikki värit, tutkiskeli kaikkea mahdollista autossa ja putsaili koiran turkista jotain kuivia heinänkorsia samalla.

Annoin hänelle uuden lempinimen, Grande Capo, eli suuri johtaja, sekös tyttöä nauratti (ja myöhemmin isoäitiä, kun hänen kanssaan tervehdykset vaihdettiin).

Autossa istuminen rupesi johtajaa kyllästyttämään ja kuului kehotus "andiamo", mennään. Tyttö halusi näyttää itseään suuremman oliiviöljytehtaan ja pihalle tultuamme tyttö veikin meidät suorilta keinumaan. Mahduttiin siihen rinnakkain (postauksen ylin kuva) ja tyttö kiljahteli, että kovempaa! 

Miten raikas tuulahdus voi olla täysin estoton nuori lapsi!

Ja entäs tämä veijari? Kuusivuotias Akita. Tytön jälkeen itse rauhallisuus. Tämäkin tyyppi tuli toisesta matkailuautosta, venytteli portailla ja hitaasti kiipesi sisälle. Haisteli joka nurkan ihan omassa rauhassa, tutkisteli ja katseli. Mutta ei jättänyt samanlaista pyörremyrskyä jälkeensä kuin tyttö. 

Tyttö sanoikin jossain vaiheessa, että minun kuuluisi antaa/tarjota jotain. Kysyin, kävisikö suomalainen karkki? Kävihän se, marianne-karkki. Eikä jäänyt yhteen tai kahteen.

Koira taasen oli selvästi käynyt muissakin autoissa ja selväksi tuli, että jotakin sekin on vaille. Koirien herkut kehiin siis, vuorotellen omalle ja hänelle.



Muutama kuva vielä matkaparkin vierestä kylän raitilta, edellisessä postauksessa enemmän parkista, sekä kuvia.




19 November 2022

Pitää lähteä, jotta voi palata

 


Vajaa kaksi viikkoa sitten matkamme alkoi, varsin erilaisen Suomen kesän jälkeen monellakin eri tasolla. Puoli vuotta aiemmin laiva toi meidät Vuosaaren satamaan, nyt samainen laiva kuljetti meidät Vuosaaresta Saksan Travemundeen. 


Satamavahti odottelemassa laivaan pääsyä, muitakin asuntoautolla matkaajia oli varmaankin kymmenkunta.


Uutena seuralaisena meidän reissussa mukana kulkee tämä upea Donna, lasitaiteilija Gina Salariksen ihana pupu, joka on loikkaamassa uusiin seikkailuihin.



Menomme oli tällä kertaa aika haipakkaa, ensimmäinen uusi tutustumiskohteemme oli Füssen, kuvauksellinen pieni kaupunki Saksan ja Itävallan rajalla. 1.5 km päästä kaupungin keskustasta löytyikin kolme matkaparkkia, kaikki parisenkymppiä yö.


Päivät oli vielä mukavasti plussalla, mutta yöt oli lähellä nollaa, siksi kai patsaillakin oli jo pipot päässä ;).






Nyt olemme jo saavuttaneet enemmän valoa, tosin hiki ei tule näilläkään leveysasteilla pohjoisessa Italiassa, päivisin lähes +15, yöt +7.


Pysähdystä Itävallan pikkuteillä, maisemat kyllä yllättävät ihan aina.



Italiassa tarvitsimme tauon paikan ja pidemmän hengähdyksen lähtemisen ja ajamisen jälkeen ja päädyimme Veronan ja Venetsian väliin pieneen matkaparkkiin. Viiniviljelmien ympärillä maksuton matkaparkki, vierestä löytyy oliiviöljyn tuottajan oma kauppa ja toiselta puolen saa paikallista viiniä. Sähkö parkissa 1 e 12 tuntia ja vesi 0.50 e kolme minuuttia, tyhjennykset maksuttomia. Hyvä pysähdyspaikka, jos on vaikkapa Venetsiaan matkalla, paikka on noin 80 km Venetsiasta länteen. Koordinaatit tänne ovat N45°27'19" E11°10'18".


Nämä rypäleet olivat jääneet roikkumaan vaikka sato oli jo kerätty, mutta joitakin traktoreita pyyhälsi vielä kylän raittia rypälekuormineen.