Hiljaista on kuin huopatossu tehtaalla (postausta toisaalta 4.11.2020)

 

Hiljaista on elo Kreetalla, se että turistisesonki loppuu aina näihin aikoihin ja se että on korona. Olimme ainoat asiakkaat tavernassa (pikkukisu ja oma koira lisäksi). Puuttui tutut paikalliset, jotka jatkuvasti höpöttää kreikaksi, luullen että ymmärrän kaiken. Paljon ymmärrän, mutta en todellakaan lähellekkään kaikkea.

 

Päivän mittaan nähtiin muutama tuttu ihminen ja se ilo oli selkeästi molemminpuolista. Niin ikävä poskisuudelmia ja halauksia, joita ei tietenkään voi nyt tehdä. Mutta näillä mennään nyt ja iloa tuo se että saadaan olla tällä meidän rakastamalla saarella <3

 

.